Se tunne kun

Hetken naama

Tänään piirsin klassiseen tyyliin kapakassa, joskin väline oli vähemmän klassinen, nimittäin kännykkä. Kuvassa ystäväni profiili tämän pelatessa Trivial Pursuitia tietokoneella.

Digitaalinen piirros

Taiteilijan äiti

Tällä kertaa vuorossa kännykkäpiirros äidistäni, olkaa hyvä.

Digitaalinen piirros

Uuden välineistön sisäänajoa

Tämän kuvan piirtelin jo eilen, jouluaattona, mutta en ehtinyt tehdä siitä blogipostausta. Sain aivan ihanan joululahjan: läjän uusia kuitukärkikyniä ja pastellisävyisen Copic-tussisetin, jossa oli myös blendaustussi. Näitä vermeitähän piti päästä heti kokeilemaan! Piirustelin siis jouluisen illanvieton lomassa samaisen haltiahahmon, joka esiintyi edellisessä postauksessa kännykällä piirretyn luonnoksen muodossa. Tämäkin kuva on piirretty suoraan tussilla luonnostelematta ensin lyijykynällä. Hahmosta tuli monella tapaa hassu eikä se edes osunut ihan keskellä paperia, mutta ai että uusilla kynillä piirtäminen oli mukavaa!

Kuitukärkikynä ja huopakynät paperille, koko A4

Ei mitään jouluun liittyvää

Kävin tänään katsomassa vauhdikkaan elokuvan ja innostuin sen seurauksena luonnostelemaan tällaisen hyppäävän haltian. Nyhersin kuvan kännykällä, koska saatavilla ei ollut paperia. En käyttänyt mallia, vaan operoin mielikuvitukseni ja muistini voimalla.

Digitaalinen piirros

Diskusprolapsi

Joululomanviettopaikassani ei ole skanneria, joten seuraavat pari viikkoa kuvaan kaikki piirrustukseni (paitsi tietysti kännykällä tai tietokoneella piirretyt) kännykkäkameralla.

Unohdin ottaa kotoani mukaani lyijykynän, joten piirsin tämän päivän kuvan suoraan tussilla ilman luonnostelua. Toki täältä ystäväni asunnosta, jossa majailen, olisi luultavasti löytynyt lyijykynä, mutta en vaivautunut etsimään sellaista. Ajattelin nimittäin, että minulle tekisi hyvää piirtää ilman turvallista lyijykynäluonnostelua ja siten joutua tyytymään siihen jälkeen, mitä ensimmäisenä saan aikaan, ilman mahdollisuutta pyyhkiä sitä pois. En myöskään käyttänyt minkäänlaista mallia, vaan piirsin kuvan niin sanotusti omasta päästäni. Nämä edellä mainitut seikat näkyvätkin mielestäni lopputuloksessa kömpelyytenä ja puutteina mittasuhteissa ja anatomiassa.

Kuvan aihe on yksinkertaisesti kipu. Olen pitkään pohtinut, miten voisin ilmaista kuvallisesti kokemusta, jonka olen kahdesti käynyt läpi kaularankangassani olleen välilevypullistuman ja siitä seuranneiden hermokipujen, tuntopuutosten ja muiden viheliäisten oireiden takia. Ratkaisu - tämänpäiväinen piirros - sattaa olla naiivi, mutta ainakin se on rehellinen. Luultavasti tulen vielä palaamaan aiheeseen useaan otteeseen; tämän päiväinen työ oli vasta eräänlaista aiheen tunnustelua.

Valokuvassa esiintyvä piirros: kuitukärkikynä ja huopakynä paperille, koko A4 (valokuvassa käytetty korni filtteri kattaa vain piirroksen ympäristön)

Dagen efter

Digitaalinen piirros

Juhlapiirros

Tämän päivän piirros palvelee funktionaalista tarkoitusta: ystäväni toivoi juhlahattuunsa My Little Pony-hahmoa, jonka toteutinkin ilomielin. Ohessa näkyvä ihmishahmo ei ole minun käsialaani, mutta sen vieressä oleva pyöreä olio on minun tulkintani kirpusta.

Oopperan kummitus ja muita tarinoita

Minua on jo vuosia ärsyttänyt elokuvajulisteissa, kirjojen kansissa ynnä muualla esiintyvä asetelma, jossa on avuttoman ja mahdollisesti jotenkin hätääntyneen näköinen naisparka, jonka yllä häilyy uhkaavan ja synkän oloinen, väijyvän tai omistavan vaikutelman luova mieshahmo. Jälkimmäinen edustaa tarinassa, johon kuva kulloinkin viittaa, yleensä kohtalokasta rakastajaa tai jonkinlaista romanttisen tai eroottisen sävähdyksen silaamaa stalk... vihollista. Elokuvaa tai romaania mainostava kuva tietysti pyrkii reflektoimaan kulloinkin kyseessä olevaa tarinaa, joten kansikuvia ja julisteitahan ei tästä kliseisestä ja kornista asetelmasta voi yksinään syyttää.

Kyseinen aihe tuli tänään jälleen kerran mieleeni, kun näin Facebookin uutissyötteessä valokuvan Oopperan kummitus -kirjasta. Mainittakoon muuten, että tätä kyseessä olevaa teemaa noudattavat erityisen puistattavasti ja imelästi Twilight -elokuvien julisteet ja mainokset. Joka tapauksessa inspiroiduin Oopperan kummitus -kirjan kannesta ja päätin piirtää kuvan, jossa mainitsemani asetelma on käännetty toisin päin: avuton ja hätääntynyt osapuoli onkin mies ja synkkä, dominoiva hahmo puolestaan nainen.

Innostuin kännykällä piirtämisestä siinä määrin, että toteutin tämänkin päivän piirroksen kyseisellä tekniikalla.

Unen rajamailta

Eilen illalla olin niin väsynyt, että menin nukkumaan ennätyksellisesti ennen yhdeksää, ja päivän piirros jäi tekemättä. Nytkin väsymys on taas jo kimpussani, joten lähestyin tänään piirroshaastetta taas vaihteeksi hieman rennommalla otteella ja piirsin päivän kuvan kännykässäni olevan kuvankäsittelyohjelman piirrustustoiminnolla.

Silmät ristissä kohti tuntematonta

Kun tänään viimein pääsin kotiin ja piirrustusvälineideni ääreen, ryhdyin välittömästi jatkamaan työtä, jonka eilen aloitin. Olen kuitenkin siinä määrin väsynyt, etten jaksanut piirtää kovin pitkään, joten kuva jäi edelleen keskeneräiseksi.

Totta puhuen minulla ei ole oikein hajuakaan, mitä olen tämän kanssa tekemässä. Katsotaan, mitä siitä tulee, vai tuleeko mitään...

Lauantai-illan tuotos

Hyi olkoon; piirrospuuhissani on näköjään ollut taas jo neljän päivän mittaiseksi venynyt tauko. Asialle ei ole mitään kunnollista selitystä; piirtäminen on kyllä ollut joka päivä mielessäni, mutta silti kaikki päivät ovat täyttyneet jostain muusta, ilmeisesti muka tärkemmästä toiminnasta siinä määrin, että vuorokauden tunnit ovat aina loppuneet kesken, ennen kuin olen ehtinyt aloittaa piirtämistä.

Oli mitä oli, tartuin tänään viimein taas kynään ja liikuin jälleen uuteen suuntaan pois mukavuusalueeltani, nimittäin kasviaiheeseen. En ole ikinä ollut erityisen innostunut kukkien tai muidenkaan kasvien piirtämisestä, mutta olen aina ihaillut taitavaa kasvien kuvaamista. Taitavalla en kuitenkaan tarkoita tässä tapauksessa tarkkaa todellisuuden jäljittelyä, vaan enemmänkin kaunista ja yksilöllistä tulkintaa. Kyseistä lajia haluaisin itsekin oppia.

Valitsin kohteekseni klassisen ruusun, sillä vaikka se kuva-aiheena on suorastaan kliseisen tuttu, on se terälehtisumppuineen kohtalaisen haastava piirrosaihe - ainakin minulle, siis. Piirros on vielä keskeneräinen.

Kuitukärkikynä paperille, koko A4

And now for something completely different

Tänään on vuorossa niin kutsuttua fanitaidetta, vaihteeksi oikealla kädellä piirrettynä. Aiheena on Sandman-sarjakuvasta tuttu hahmo Death, suomennettuna siis Kuolema.

Piirros meni monella tapaa plörinäksi, alkaen vaikkapa siitä, että kuvan hahmo näyttää enemmän Tina Turnerilta kuin mielikuvaltani Kuolemasta. Tosin kyseisellä hahmollahan on tilanteesta riippuen hieman eri näköisiä olomuotoja, joten ehkä tämä Tina Turner-look palvelee jotain omaa tarkoitustaan.

En käyttänyt piirtäessäni mitään mallia, ja sen kyllä tunsi ja huomaa lopputuloksesta. En ole piirtänyt elävää mallia aikoihin eilistä lukuun ottamatta, enkä myöskään ihmisiä mielikuvitukseni varassa, joten asennon hakeminen oli yllättävän vaivalloista ja kankeaa. Minua suorastaan hävettää, miten pahasti taitoni piirtää ihmisiä ulkomuistista on hapertunut. Oli mitä oli, asia ei parane muulla kuin vanhalla kunnon harjoittelulla.

Kuitukärkikynä ja huopakynä paperille, koko A4

Vasen on uusi oikea

No niin, viikonlopun riennot ja näköjään jo maanantaikin on takanapäin, joten aika palata taas piirustushommiin. Oikea ranteeni on edelleen vaivainen, mikä ei sinänsä haittaa minua, koska olen aika tavalla innostunut vasemmalla kädellä piirtämisestä, jota siis jatkoin tänäänkin. Malli oli tällä kertaa elävä. (Ja on edelleen...)

Kuitukärkikynä paperille, koko A4

Vasemmalla jatkuu

Jännetupen tulehdus vaivaa oikeaa kättäni edelleen, joten jatkoin tänään piirtämistä vasemmalla kädellä. Tällä kertaa aiheena vaivainen oikea käteni.

Olen jotenkin itse asiassa nyt tykästynyt aika paljon tänän vasemmalla kädellä piirtämiseen. Se vaikuttaisi olevan erinomaisen tehokas ja terapeuttinen keino laittaa kontrollifriikkiyteni, perfektionismini ja ylenpalttinen pikkutarkkuuteni aisoihin. Koen tämän vasemmalla kädellä piirtämisen jotenkin vapauttavaksi.

Kuitukärkikynä ja huopakynä paperille, koko A4

Vasurilla

Olen oikeakätinen ihminen, ja oikeassa kädessäni on tällä hetkellä jännetuppitulehdus. Tämän viheliäisen vaivan takia katsoin, että tänään oli loistava päivä kiusata itseäni piirtämällä vasemmalla kädellä. Ajattelin, että voisin vaihteeksi piirtää mieshahmon, ja alaston sellainen tuntui oikein hyvältä idealta. Koska potentiaalinen elävä malli oli jo vetäytynyt nukkumaan viereiseen huoneeseen, turvauduin Googlen kuvahakuun ja valitsin kohteekseni ensimmäisen siedettävän ja säädyllisen kuvan jonka löysin.

Prosessista ei ole juuri muuta sanottavaa kuin että se oli samaan aikaan sekä hilpeä että tuskastuttava. Todettakoon, että vasemman käteni hienomotoriikka ei... hmmm... ole ihan parhaassa terässä.

Kuitukärkikynä ja huopakynä paperille, koko A4

Sekotekniikkasäädelmä

Tämän päivän piirros ei tarkkaan ottaen ole pelkästään piirros, vaan myös maalaus. Kuvan aihe on peräisin Facebookista; käytin mallina erään tuttavani profiilikuvaa. Valokuvan värit ja sommitelma miellyttivät silmääni siinä määrin, etten voinut vastustaa kiusausta ryhtyä  piirtämään ja maalaamaan sitä - tosin miksipä minun olisi moista kiusausta tarvinnutkaan vastustaa.

Minun ei ollut tarkoitus kopioida valokuvaa eikä tehdä muotokuvaakaan, mutta alkuperäinen kuva ja sen esittämä henkilö lienee kuitenkin tunnistettavissa. Käytin kuvan tekemisessä kuitukärkikynää, heikkolaatuisia vesivärejä, valkoista akryylimaalia, paria Copic-tussia sekä puuvärikyniä.

Eipä tässä sitten muuta kuin kiitoksia päivän muusalle. ;)

Sekatekniikka, 21 cm x 21 cm

 

Takaisin sorvin ääreen

Joku on saattanut ihmetellä, miksi blogiin nimeltä 'Piirros päivässä' ei ole useisiin päiviin ilmestynyt yhtäkään piirrosta. Totuus on se, että olin jo päättänyt laittaa haasteen toistaiseksi jäihin, sillä minusta todella tuntui, että olin saanut jo niin paljon harjoitusta ja rutiinia piirtämiseen tämän projektin kautta, ettei se enää tällä hetkellä palvellut tarpeitani. Tarkoituksenani on ollut jo hyvän aikaa kirjoittaa postaus, jossa kertoisin siirtäväni haasteen toistaiseksi hyllylle ja perustavani toisen blogin, joka keskittyisi laajempiin ja haasteellisempiin kuvataiteellisiin tuotoksiin, mutta syystä tai toisesta en ole saanut sitä aikaiseksi.

En ole taipuvainen uskomaan yliluonnolliseen, mutta niinkin voisi ajatella, että aikaansaamattomuudelleni oli jokin korkeampi tarkoitus, sillä havahduin tänään siihen, että olen kaikkea muuta kuin saanut riittävästi harjoitusta ja rutiinia piirrustushommiin. Herääminen tapahtui törmättyäni sattumalta internetin ihmemaassa satunnaiseen piirroskuvaan, joka jostain syystä sai minut oivaltamaan, että olen viime aikoina niin keskittynyt piirrustustekniikan hieromiseen, että kuvantuottamiseni on muuttunut varsin kaavamaiseksi ja kankeaksi.

Niinpä päätin niin sanotusti potkaista itseäni peruuksille, ottaa kynän käteen ja jatkaa piirustushaastetta, mutta tällä kertaa uudella otteella: keskittyen vaihteeksi enemmän ilmaisuun kuin tekniikkaan. Joudun myös tekemään edelleen vakavasti töistä liiallisen itsekritiikin päihittämiseksi. Viimeisimpiin postauksiini kuuluva kirjekuoren taakse kieli poskessa piirretty naishahmo on itse asiassa minulta sen kaltainen saavutus, johon minun olisi hyvä jatkossakin pyrkiä. Tänään kuitenkin tällainen naama:

Kuitukärkikynä ja huopakynät paperille, korkeus n. 21 cm

Ulkolukua

Samaan tapaan kuin ala-asteella tentattiin kertotaulun ulkoa pänttäämisen tuloksia, on paras tapa testata, mitä anatomian tutkiskelusta on tarttunut päähän, piirtää opiskelemansa asiat ulkomuistista. Siispä siirsin tänään paperille muistini sopukoista saldon, joka sinne oli viime päivien ylävartalon luuston tarkastelun myötä kertynyt.

Rinnan luusto ja solisluiden sijoittuminen onnistuivat varsin hyvin, mutta lapaluun ja sitä myöten olkapään luuston hämmentävä rakenne ei selvästikään ollut ihan painunut mieleeni. Ihmistä piirrettäessä tosin olkanivelen ympäristön luuston yksityiskohtien tunteminen ei ole varsinaisesti kovin välttämätöntä, sillä ne jäävät täysin piiloon lihasten alle. Jääräpäisenä henkilönä joutunen kuitenkin palaamaan asiaan.

Kuitukärkikynä paperille, korkeus n. 10 cm

Sternum

Sitten kevyeksi perjantain iltapalaksi pieni tutkielma ihmisen rintalastasta. Minusta kyseinen luunkappale muistuttaa kravattia.

Piirtäminen ei ollut tänään kovin mukavaa, sillä en löytänyt lempikynääni.

Kuitukärkikynä paperille, korkeus jotain viiden ja kymmenen sentin väliltä.

Luista touhua

No niin, nyt lienee sopiva aika valottaa hieman sitä, että mistä toiseksi viimeisimmässä postauksessani esiintyneessä satunnaisessa lapaluussa oikein oli kyse.

Olen jo pitkään uumoillut, että minun pitäisi perehtyä hieman tarkemmin ihmisen luuston ja lihaksiston rakenteeseen, jotta oppisin paremmin piirtämään anatomisesti oikeaoppisia ihmisiä. Päätin aloittaa aiheeseen perehtymisen luustosta, ja koska en valitettavasti omista luurankomallia, ryhdyin etsimään kuvia netistä.

Olin "vaatimattomasti" aikeissa piirtää heti kokonaisen ihmisen luurangon mallikuvan avulla. Löysin yhden potentiaalisen 3d-mallinnoksen istuvasta miehen luurangosta ja ryhdyin saman tien hahmottelemaan sitä paperille.

Ongelmia ilmeni heti alkuvaiheessa. Luurangon olkapää näytti aivan kummallisilta: siinä törötti käsittämättömiä ulokkeita, joiden funktiota saatoin vain arvailla. Etsin netistä kuvia olkapään luustosta ja huomasin pian, että mallina käyttämäni kuva oli puutteellinen ja epätarkka.

Selasin lukemattomia kuvia olkapään luustosta, mutta en kyennyt saamaan  siitä tarpeeksi selkeää kokonaiskuvaa. Niinpä avasin YouTuben ja kirjoitin hakukenttään sanat "shoulder bones". Heti ensimmäinen hakutulos oli muutaman minuutin mittainen animaatio, joka havainnollisti huomattavan tarkasti ja seikkaperäisesti olkapään rakennetta ja toimintaa. Seurasin videota suorastaan haltioituneena ja katsoin sen jälkeen vielä toisenkin animaation aiheesta.

Huomattavasti valaistuneempana ja ihmisen tukirangan monimutkaisuuden edessä nöyrtyneenä palasin uudestaan aiheen kimppuun. Päätin aivan ensimmäisenä tutkia lapaluuta, sillä sen muoto ja toiminta olivat minulle suurin yllätys ja ihmetyksen aihe olkapään tutkimusmatkallani.

Tänään laajensin aihepiiriä ja hahmottelin koko olkapään luuston ja sen suhteen kylkiluihin ja rintalastaan. Seuraavaksi ehkä tutkin sitä, miten alueen lihakset kiinnittyvät luihin. Huom! Oheisesta kuvasta puuttuu kylkiluita, sillä en katsonut tarpeelliseksi piirtää niitä.

Kuitukärkikynä paperille, korkeus n. 10 cm

Rappiotaidetta osa 567

Lupailin eilen valottaa tänään lapaluun mysteeriä, mutta viiteen tuntiin jääneellä yöunisaldolla kapasiteettini ei nyt riittänyt valitettavasti muuhun kuin tähän. Paperille soljui taas puolitiedostamattomasti kuvia alitajuntani hämäristä uumenista televisiosarjaa iltaviihteeksi katsellessani. Saanko esitellä: Irrationaali-Naalin monta olomuotoa sekä nimetön, mutta kunnianarvoisa rouvashenkilö.

Kuitukärkikynä A4-paperille

Scapula

Noudatan taas vaihteeksi enemmänkin "piirros yössä"- kuin "piirros päivässä"-linjaa. Oli mitä oli, askaroin jälleen ihmisen anatomian tutkimisen kimpussa, mutta en tällä kertaa korvan, vaan lapaluun parissa.

Miten päädyin tähän, siitä enemmän ensi jaksossa.

Lyijykynä paperille, korkeus n. 15 cm

 

Kuva-arvoitus

Onko tämä nyt sitä rappiotaidetta

Jaaha, vaikuttaa siltä, etten pysty enää venyttämään piirrustustaukoa pidemmäksi, sillä töhryjä alkaa syntyä jo tahtomattanikin.

Minulla ei ole ollut liiemmin tapana asettaa näytille tai muutenkaan esitellä muille tajunnanvirtana jonkin muun toiminnan, kuten vaikkapa puhelimessa puhumisen tai luennolla istumisen, sivutuotteena milloin minkäkin vihon kanteen tai lappusen reunaan syntyneitä älyttömiä töherryksiäni (nyt huomaatte, minkä takia). Kuitenkin, jotta tämän blogin antama kuva tuotoksistani olisi mahdollisimman laaja ja realistinen, päätin tehdä tänään poikkeuksen ja postata blogiin kuvan piirroksesta, joka oksentui tänä iltana jostain alitajuntani syövereistä olohuoneen pöydällä lojuneelle kirjekuorelle samalla, kun seurasin Sons of Anarchy- tv-sarjaa.

Mietin vain, että mitäköhän tämä vulgääri piirros oikein mahtaa kertoa alitajunnastani. Mikäli jollakulla on asiasta briljantti teoria, älköön hän epäröikö kertoa minulle.

Kuitukärkikynä kirjekuorelle

Palauttelua

Olen kokenut olevani pienen tauon tarpeessa piirtämishaasteesta, siispä olen nyt vajaan viikon verran pitänyt sellaista. Minusta henkilökohtaisesti tuntuu siltä, että piirtäminen muistuttaa eräässä mielessä liikuntaa: kun sitä harrastaa hyvin intensiivisesti, täytyy suorituksen jälkeen palautua. Ja kuten esimerkiksi voimaharjoittelussa, on pitkään jatkuneen suoritusvaiheen jälkeen hyvä pitää niin sanottu "kevyt viikko".

Olen nauttinut tällä kevyellä viikolla palautumisevääksi ja muutenkin mielen virkistämiseksi Onni Ojan Piirtämisen taito-nimistä kirjaa. Sain kirjan 11-vuotissyntymäpäivälahjaksi vanhemmiltani. Tutkin kirjan upeita kuvia paljon jo lapsena, mutta vasta aikuisena, oikeastaan lähempänä kolmenkymmenen vuoden ikää, olen alkanut tutkia kirjaa opiskelumielessä.

Tällä kertaa etsin kirjasta erityisesti lähestymistapoja varjostusten rakentamiseen viivapinnoilla. En hakenut ratkaisuja niinkään tekstistä, vaan kirjan kuvista. Etenkin Albrecht Dürerin grafiikka ja piirrokset inspiroivat minua suuresti.

Enköhän minä ala tässä kohta puoliin valmis myös palaamaan omien piirustuspuuhieni pariin.

Hirvitys sen kuin jatkuu

Jatkoin eilistä hirvitystä sittenkin vielä kuitukärkikynällä. Tussailin kuvaa aika huolettomasti, koska tiedostin digitaalisen kuvankäsittelyn kaikkivoipuuden, jonka alle piirros seuraavaksi tulisi siirtymään. Virheillä ei näin ollen ollut suurta merkitystä, koska tietokoneella tussiakin voi kumittaa ja pois "kumitetut" viivat saa takaisin armollista CTRL+z-näppäinyhdistelmää painamalla.

Tarkkasilmäinen katsoja saattaa havaita piirrokseen tekemäni muutokset. Kuva etenee päämääräänsä kohti, joskaan en ole ihan varma, kuinka onnistuneesti se sen saavuttaa.

Muutin piirroksesta ottamani kuvan kännykkäni välttävällä kuvankäsittelyohjelmalla  mustavalkoiseksi sekä säädin hieman kontrastia, jotta viivat erottuisivat paremmin, sillä kuva kärsi salamavalon aiheuttamasta heijastuksesta. Asuntomme kiinteä laajakaista ei aina halua toimia, joten joudun toisinaan turvautumaan kännykkääni blogiin postaillessani. Täytyy kylläkin mainita, että ei tämä älypuhelin ihan turha vempain ole.

Kuitukärkikynä paperille, korkeus n. 35 cm

Hyi kauhistus

Tänään piirsin jotain kammottavaa. Vannon kuitenkin, että tämän järkyttävän, katsojassa epäilemättä myötähäpeää herättävän tekeleen olemassaololle on olemassa järjellinen selitys ja jopa tarkoitus.

Tämä kahdelle toisiinsa teipatulle A4-kopiopaperille piirretty hirvitys on itse asiassa vain luonnos, jonka aion skannata ja viimeistellä sekä värittää tietokoneella. Tekeleen lopullinen päämäärä paljastunee jossain vaiheessa.

Kuvasin piirroksen ruskealla, 70-lukulaisella korkkimatolla, jonka rumuus on omiaan kehystämään teosta.

Kuitukärkikynä paperille, korkeus n. 35 cm

Kolmas kerta on kolmas

Palasin tänään vielä kerran samaan aiheeseen, jota olen käsitellyt kahdessa edellisessä postauksessa. Tulos ei ole vieläkään sellainen kuin halusin, mutta puskin työn täällä kertaa joka tapauksessa loppuun. Tällainen siitä tuli:

Kuitukärkikynä paperille, korkeus n. 20 cm

Virheistä oppii... tai sitten ei

No niin, tässä on taas ollut pari päivää hiljaiseloa blogirintamalla, mutta ei siitä sen enempää. Palasin joka tapauksessa tänään saman aiheen pariin, jota käsittelin edellisessä postauksessa. Ja tein saman mokan.

Varjostukset lähtivät taas hallinnasta. Tällä kertaa kuitenkin oivalsin, mistä ilmiö johtui, ja selitys on varsin yksinkertainen: operoin liian paksukärkisellä kynällä.

Minulla on vielä paljon opittavaa...

Kuitukärkikynä paperille

Yritys hyvä kymmenen

Sain viikonloppuna bussimatkalla piirrosidean, jota aloin tänään toteuttaa. Ryhdyin piirtelemään kuvitteellisen henkilön kasvoja mielikuvitukseni varassa ilman mallia, ja plörinäksihän se meni. Piirrustustaitoni on vieläkin sen verran ruosteessa, että realistisen näköisten kasvojen piirtäminen varjostuksineen ei oikein tahdo sujua ilman mallia. Olen aina ollut erityisen kiinnostunut ihmisen kasvojen tutkimisesta ja olen piirtänyt niitä todella paljon, joten olen juuri nyt aavistuksen verran pettynyt itseeni.

Mikä kuvassa meni siis mönkään? Vastaus on: varjostaminen. Innostuin taas kerran hieman liikaa tummien viivapintojen töhertämisestä, joten varjostaminen lähti hallinnasta heti alkusenteillä. Se yhdistettynä siihen, etten ollut kovin tarkkaan miettinyt esimerkiksi nenän muotoa, sai aikaan epämääräisen, hallitsemattomasti leviävän tumman alueen.

Noh, eipä tuo haittaa; kokeilen huomenna uudestaan. Ehkä mallin avulla tällä kertaa.

Kuitukärkikynä paperille

Hetken piirros x 2

Inspiroiduin reissullani piirtelemään kännykän kuvankäsittelyohjelmalla. Piirroksella on tällä kertaa nimikin: "Puheenvuoro".

Digitaalinen piirros

Inspiraatiota riitti vielä toiseenkin kuvaan:

Digitaalinen piirros

Hyvää perjantai-iltaa

Saanko esitellä: korvan!

Eilisen hiljaiselon jälkeen päätin palata tänään jälleen korva-aiheen pariin. Tosiasiassa eilinen ei kuvantekorintamalla varsinaisesti ollut hiljaiseloa, sillä pakersin aiemmin mainitsemani Gemma Teller -aiheisen t-paitaprintin parissa. Uurastukseni liittyi tällä kertaa kuitenkin lähinnä typografisiin seikkoihin, joten en katsonut sen kuuluvan tämän blogin aihepiiriin enkä näin ollen tehnyt aiheesta postausta.

Olen jo jonkin aikaa halunnut piirtää jotain puuvärikynillä ja ajattelin, että nyt olisi sopiva hetki. En ole varmaankaan kymmeneen vuoteen piirtänyt mitään puuväreillä, joten kokemusta voisi sanoa vaikkapa raikkaaksi. Sain muutama vuosi sitten joululahjaksi priiman puuvärisetin, mutta olen käyttänyt siitä lähinnä mustaa väriä. Mitään järkevää syytä tai perustetta kynien käyttämättömyydelle ei ole.

Piirroksen mallina toimi tällä kertaa oma korvani. Korvan hahmottelu sujui jo huomattavasti rutiininomaisemmin kuin aiemmin, mutta väritys tuotti hieman päänvaivaa, mikä tosin oli toki odotettavissa. Huomasin, että tarvitsisin paremman lampun, sillä himmeähkössä, keltaisessa hehkulampun valossa sävyjrn erottaminen oli hieman työlästä.

En valitettavasti loppujen lopuksi jaksanut panostaa kuvaan niin paljon kuin olisin halunnut, sillä aiemmat päivän aktiviteetit olivat saaneet minut melkoisen väsyneeksi. Tällaisen pienen harjoitelman sain kuitenkin aikaan:

Puuvärikynät paperille, korkeus n. 10 cm

Vapaa assosiaatio

Tänään päätin ottaa rennosti piirustushaasteeni kanssa: töhertelin vähän jotain mitä mieleeni sattui juolahtamaan samalla, kun katsoin tv-ohjelmaa. Jokin sievä, anonyymi naishahmohan sieltä putkahti, sekä lisäksi ikuinen suosikkiaiheeni, kasvot.

Kuitukärkikynä paperille, korkeus noin 15 cm

Se on valmis, kun minä niin sanon

Viimeistelin tänään vektoripiirrostani ja päädyin lopulta siihen pisteeseen, että katsoin parhaaksi julistaa piirroksen valmiiksi. Minulla on taipumus jäädä hiomaan töideni yksityiskohtia loputtomiin, joten jossain vaiheessa minun on aina vain kylmästi päätettävä, että työ on nyt valmis.

Yksi mainittava muutos, jonka tein kuvaan, on siinä esiintyvän ihmisen kaulassa. Yksinkertaistin kaulan valo- ja varjoalueita huomattavasti, sillä aiemmin tekemäni valokohdat olivat mielestäni häiritsevän koristeellisia ja muistuttivat liikaa hiuksissa olevia kiehkuroita. Olen itse varsin tyytyväinen tekemääni muutokseen. Hienosäädin myös hiusten ääriviivaa ja lisäsin pari pientä varjokohtaa kasvoihin tuomaan esiin niiden piirteitä.

Tässä vaiheessa lienee jo sopivaa paljastaa, että kuva esittää yhtä Sons of Anarchy -televisiosarjan päähahmoista, moottoripyöräkerhon matriarkkaa Gemma Teller Morrow'ta. Kuten aiemmassa postauksessa mainitsin, sain idean kuvaan hiljattain näkemässäni unessa. Näin unta, että minulla oli t-paita, jossa oli mainitun fiktiivisen hahmon kuva sekä teksti: "What would Gemma Teller Morrow do?" Herättyäni tulin välittömästi siihen tulokseen, että idea oli erittäin toteuttamiskelpoinen, ja ryhdyin suunnittelemaan kuvaa pikimmiten.

Lupailin myös kertoa jotain vektorigrafiikasta, mutta sen asian osalta päädyin siihen, että internetistä löytyy aiheesta sen verran kattavasti informaatiota, etten ryhdy sepostamaan aiheesta omiani. Wikipediassa on vektorigrafiikasta ihan hyvä, joskin aiheesta ennestään mitään tietämättömälle mahdollisesti melko kryptinen artikkeli. Virtuaaliammattikorkeakoulun sivuilla selitetään melko helppotajuisesti pikseli- ja vektorigrafiikan ero.

Päivän kuva on siis toteutettu vektorigrafiikkana ja muutettu bittikarttakuvaksi. Nurkassa näkyvä vaatimaton pikku signeeraus on töherretty pikseligrafiikkana bittikarttakuvaksi muuntamisen jälkeen.

Hiljaa hyvä tulee

Takana on rankka viikonloppu, mutta hieman sain taas edistettyä pari päivää sitten aloittamaani vektoripiirrosta. Tältäpä tämä muuan "old lady" siis tällä hetkellä näyttää:

Vektoripiirros

Edistystä

Jatkoin vektoripiirrosta tänään, mutta läheskään valmista ei vielä tullut. Kuvaan liittyvät tarinoinnit jäävät myös tältä kerralta hamaan tulevaisuuteen, mutta tässä aikaansaannokseni tähän mennessä:

Vektoripiirros

Vektorointia

Saan toisinaan ideoita unissani, ja idea tämänpäiväiseen kuvaan pulpahti mieleeni pari yötä sitten vedellessäni sikeitä. Aloin toteuttaa kuvaa jo viime yönä, mutta valitettavasti olin työskentelyä lopetellessani niin väsynyt, etten enää jaksanut postata sitä blogiin. Teen sen siis tänään.

Jatkoin kuvaa tänäänkin, mutta kuten sitä katsomalla saattaa arvata, se on edelleen kesken. Lukijalle saattaa herätä kysymys, että miten noin yksinkertaisen, muutamasta viivasta muodostuvan luonnoksen aikaansaamiseen voi tuhrautua niin paljon aikaa. No, vastaus piilee siinä, että a) en varsinaisesti piirrä kuvaa, vaan teen sitä tietokoneella vektorigrafiikalla ja b) olen pilkkua viilaava perfektionisti. Vektorigrafiikkaa voi periaatteessa tehdä todella nopeasti, mutta siihen on myös täysin mahdollista saada uppoamaan tuhottomasti aikaa. Koitan huomenna ehtiä kertomaan hieman kyseisestä tekniikasta ja siitä, miksi valitsin juuri sen tämän kuvan toteuttamiseen. Ehkä kuvan aihekin valottuu jo huomenna hieman.

Vektoripiirros

Kissan kehitys

Jatkoin tänään eilistä kissimirriä lisäämällä kuvaan harmaasävyjä. Toimenpide oli hyvin kokeiluluontoinen, sillä sormeni lähinnä syyhysivät päästä testaamaan pelkillä harmaasävyisillä Copic-tusseilla operoimista. Sävyjen lisääminen muutti piirroksen luonnetta merkittävästi - se muuttui mielestäni graafisesta jotenkin maalaukselliseksi. Se, muuttuiko työ parempaan vai huonompaan suuntaan, lienee makuasia.

Huopakynät paperille, koko A4

Maanantaiyön miau

Olin sunnuntaina vaellukselta palattuani niin poikki, että mikään muu kuin syöminen, juominen ja sohvalla röhnöttäminen ei tullut kysymykseenkään. Maisemat Korouoman rotkolaaksossa olivat miellyttävät, mutta tämän päivän piirroksessa en lauantain uumoiluistani huolimatta käsittele pohjoista kasviaihetta, vaan pientä, domestikoitunutta kissaeläintä.

Eläimiä piirtäessäni liikun ehdottomasti mukavuusalueeni ulkopuolella, sillä olen aina ollut kiinnostuneempi ihmisten kuin eläinten piirtämisestä, ja näin ollen eläinten piirtäminen on jäänyt varsin vähälle. Siinä onkin taas yksi alue vallattavana.

Tämän päivän aihe kumpusi eräästä internetin ihmemaassa näkemästäni valokuvasta, jossa oli aivan kertakaikkisen mainionnäköinen kissa. Kissan naama ja olemus herättivät minussa niin suurta hilpeyttä, että koin suorastaan pakonomaista tarvetta piirtää eläimestä kuva. Aikomukseni ei ollut piirtää realistista kuvaa kissasta, vaan karikatyyri, jossa eläimen karaktääri korostuisi samalla tavalla kuin ihmisiä esittävissä karikatyyreissä. Paljon eläimiä tarkkailleet henkilöt tietätävät, että eläimet ovat hyvinkin persoonallisia, toisistaan poikkeavia yksilöitä.

Hahmottelin kuvan ensin lyijykynällä, minkä jälkeen tussasin sen mustalla huopakynällä. Kuva on jokseenkin viimeistelemätön; saatan vielä palata sen pariin esimerkiksi varjostamisen ja värityksen merkeissä.

Huopakynä paperille, koko A4

Taukomeininkiä

Blogissa on ollut hiljaista pari päivää, ja hiljaisuus jatkunee vielä tämän päivän, sillä olen lähdössä vaellusreissulle Posiolle. Tajusin vasta nyt ollessani jo matkalla, että olisin voinut ottaa piirustusvälineet mukaan ja piirrellä jotain luontoaiheista vaelluksen lomassa, mutta nyt kävi näin. Ehkäpä piirrän huomenillalla jonkun kiintoisan kasvin valokuvan pohjalta.

Pikakorva

Jatkoin tänään korva-aiheeseen perehtymistä. Tämänpäiväisen korvan piirsin kahdella eripaksuisella kuitukärkikynällä ilman lyijykynällä hahmottelua.

Tarkoitukseni oli yhdistää tähän työhön pelkistetyn viivavarjostuksen harjoittelu, mutta kuten lopputuloksesta näkee, se ei niin sanotusti mennyt ihan putkeen. Piirtämiseni oli kylläkin tällä kertaa hieman puolivillaista, sillä seurasin samalla tv-ohjelmaa ja pälyilin sivusilmällä malliani, eli vieressäni istuneen henkilön korvaa. Ohjelma oli sen verran kiinnostava, että keskittymiskykyni oli koetuksella.

Kuitukärkikynä paperille, korkeus n. 10 cm

Korva, tuo kummallinen rustouloke

Tänään tartuin ensimmäiseen harjoituslistallani olevaan aiheeseen: korvaan. Tavoitteenani oli tutkia korvan muotoa ja rakennetta realistisesti ja pikkutarkasti, jotta saisin mahdollisimman hyvän käsityksen kyseisestä monimutkaisesta ulokkeesta.

Yksityiskohtaisesta tarkastelusta huolimatta en kykenisi vielä piirtämään uskottavan näköistä korvaa ilman mallia, joten tätä aihetta täytyy vielä harjoitella. Olen tähän asti ihmisiä piirtäessäni jättänyt korvat mahdollisimman vähälle huomiolle siitä yksinkertaisesta syystä, että en ole kokenut niitä niin mielenkiintoisiksi, että olisin pitänyt niihin paneutumista vaivan arvoisena. Tämän takia korvan piirtäminen on minulle edelleen melkoinen haaste, jonka kylläkin aion päihittää.

Musta puuvärikynä paperille, koskeus n. 15 cm

Sunnuntaipostaus

Kyllä, minulle nyt on vielä sunnuntai. Menen kohta nukkumaan,  ja sen jälkeen, kun olen herännyt, on maanantai.

Tänään en kummempiin piirrospuuhiin kokenut kykeneväni ryhtymään, sillä kärsin juuri nyt erittäin hankalasta niska-hartiaseudun jumituksesta. Onneksi minulla on huomenna aika hierojalle, joka ainakin aiemmin on saanut murjottua lihaksiani mureammiksi. Suunnitelmissani on myös lähitulevaisuudessa järjestää itselleni hieman ergonomisempi piirrustuspöytäviritys, sillä tämänhetkiset työskentelyolosuhteeni ovat senkaltaiset, että niitä en uskaltaisi hierojalle näyttää...

Onni on hyvät kynät

Tänään saatoin loppuun sen, minkä eilen aloitin, eli karikatyyrin itsestäni. Ajattelin, että olisi reilua peliä, että piirtäisin vaihteeksi pilakuvan itsestäni jonkun toisen enemmän tai vähemmän viattoman uhrin sijaan, minkä lisäksi en ollut piirtänyt omakuvaa vuosiin.

Täytyy sanoa, että uudet, kunnolliset tussit helpottivat työskentelyäni huomattavasti, minkä ansiosta piirros valmistuikin huomattavasti nopeammin kuin muutama ensimmäinen blogiin postaamaani kuva. Suuri apu oli siitä, että minulla on nyt eri paksuisia kyniä, minkä ansiosta minun ei esimerkiksi tarvitse värittää paksuja viivoja ohuella, kulahtaneella kuitukärkikynällä.

Piirtäminen tuntuu muutenkin alkavan pikku hiljaa sujua hieman jouhevammin. Huomasin kuitenkin joitain asioita, joita minun täytyy mustavalkoisia piirroksia tehdessäni harjoitella. Ensinnäkin pelkistämistä: Lähden hirveän helposti varjostamaan turhan laajoja alueita. Siinähän ei ole mitään vikaa, mikäli laajat viivapinnat ovat harkittuja, mutta minulla kyse oli esimerkiksi tässä viimeisimmässä kuvassa siitä, että varjostaminen pyrki ns. lähtemään lapasesta. Sain onneksi homman pysymään kuitenkin suhteellisen hyvin kontrollissa tällä kertaa; usein homma menee siihen, että valkoisia alueita ei jää näkyviin juuri yhtään.

Toinen juttu on itse viivapinnan pelkistäminen. Nyt annoin itseni ihan tarkotuksella nauttia hyvin hienoista, ohuista viivoista koostuvien pintojen rakentamisesta ihan siitä ilosta, että mnulla on niin loistava kynä käytössäni. Haluaisin kuitenkin oppia tekemään varjostuksia vain muutamilla viivoilla. Luulen, että nämä kaksi edellä mainittua asiaa ovat seuraavien harjoitustöideni aihe.

Mitä tähän kyseiseen karikatyyriin tulee, niin kaiken kaikkiaan olen siihen melko tyytyväinen. Minun on vähän vaikea itse sanoa, kuinka hyvin onnistuin vangitsemaan siihen oman karaktäärini, mutta aavistelen, että kuva on jokseenkin tunnistettava. Nyt tulikin mieleeni vielä pari harjoiteltavaa asiaa: hiusten ja korvien piirtäminen. Ne molemmat tuottavat minulle saannöllisestä aivan luvattoman paljon päänvaivaa.

Huomasin muuten, että sain aikaan paremman skannaustuloksen, kun skannasin kuvan mustavalkoisen sijaan harmaasävyisenä. Hennoimmat viivat tulivat näin paremmin näkyviin; mustavalkoasetuksen kanssa edes resoluution nostaminen ei auttanut asiaa. Skannerinikin on tosin melko muinainen.

Musta kuitukärkikynä akvarellipaperille, korkeus n. 20 cm

Karrikointihommia

Koska lupasin itselleni pitää julkaisukynnyksen matalana, postaan tänään keskeneräisen piirroksen. Kyseessä on jälleen karikatyyri, ja nokkelimmat pokkelimmat saattavatkin jo arvata, ketä kuva tällä kertaa esittää.

Kuitukärkikynä akvarellipaperille, korkeus n. 20 cm

R2-D2 goes checkered

Nyt kun tilityspuoli on hoidettu, voinkin siirtyä itse asiaan, eli piirtämiseen. Kirjoitin jonkin aikaa sitten suunnitelmastani harjoitella silmän ja käden yhteistyötä ja käden hienomotoriikkaa piirtämällä suoria viivoja ja selkeitä ympyrämuotoja esimerkiksi ruutupaperille. Toissapäivänä tartuin tuumasta toimeen. Hahmottelin muotoja ensin viivottimen ja pyöreiden muottien avulla lyijykynällä ruutupaperille, minkä jälkeen tarkoitukseni oli seurata malliviivoja tussilla vapaalla kädellä piirtäen.

Muotojen piirtely lähti kuitenkin jossain määrin lapasesta, eli en kyennyt tyytymään satunnaisiin abstrakteihin viivoihin ja muotoihin, vaan ryhdyin niin sanotusti hieman nyhertämään. Saatuani malliviivat ja tussausharjoituksen valmiiksi, en voinut vastustaa kiusausta hyödyntää ruutupaperin tarjoamia houkuttelevia mahdollisuuksia ja koitella taas Copic-tussejani.

Värityspuuha osittautui koko homman hauskimmaksi osaksi, mikä ei sinänsä ole yllättävää, koska tehtävän tarkoitus ei alun alkaenkaan ollut olla hauskaa, vaan kurinalaista harjoitusta. Nautin pienten ruutujen säntillisestä värittämisestä aivan luvattoman paljon, mutta perfektionismiperkele yritti taas saada minua otteeseensa, kun huomasin, että olin värittänyt muutaman ruudun väärin - väärin tarkoitti tässä tapauksessa siis säntillisestä shakkiruutukaavasta poiketen. Taklasin pirulaisen kuitenkin näppärästi ja talloin lisäksi sen varpaille värittämällä tahallani lisää ruutuja "väärin". Jos sinulla on ylimääräistä aikaa ja tunnet olosi pitkästyneeksi, niin voit esimerkiksi koittaa etsiä väärin väritetyt ruudut kuvasta. ;)

Mitä itse tussiharjoitukseen tulee, niin sanoisin tuloksen olevan kohtalainen. Viivat ovat paikoin hieman vapisevia ja poikkeavat reitiltään siellä täällä, mutta huonomminkin olisin voinut suoriutua.

Kuitukärkikynä ja huopakynät ruutupaperille, koko A4

Kriisin kautta uuteen nousuun - itsereflektointia ja muuta jorinaa

Piirroshaasteeni joutui kriisiin, joka oli koitua "yksi kuva joka päivä"-tavoitteeni kohtaloksi. Havaitsin, että en yksinkertaisesti ehdi piirtää joka päivä valmista, viimeisteltyä kuvaa, koska valitettavasti joudun tekemään vuorokauden aikana muitakin asioita. Piirtämisen lisäksi jonkin verran aikaa kuluu kuvan skannaamiseen, skaalailuun ja rajailuun blogiin sopivaksi (skannerini ei ole ihan tuliterä vempain), sekä tietysti itse postaamiseen.

Tätä kaikkea pohdiskellessani ehdin jo päätyä siihen tulokseen, että luovun velvoitteesta julkaista materiaalia joka päivä ja sallin itselleni väljemmän ja vapaamman julkaisutahdin. Perustelin tätä muun muassa sillä, että koska minun on pakko julkaista päivittäin yksi piirros, minulle ei jää aikaa toteuttaa suurempia ja haastavampia piirrustusprojekteja.

Vein asian niin pitkälle, että kirjoitin päätöksestäni Facebook-statuksen, jossa lisäksi kysyin ihmisiltä mielipidettä blogin nimestä - tulisiko nimi kenties vaihtaa blogin agendan muuttuessa, ja jos näin olisi asian laita, niin mikä olisi hyvä vaihtoehto uudeksi nimeksi. Noh, kaveripiirini tuntien minun olisi tietysti pitänyt ymmärtää varautua siihen, että moisella kyselyllä tulisin saamaan ainoastaan kelvottomia ehdotuksia, kuten tapahtuikin. Sain myös pari kommenttia liittyen itse piirros päivässä-haasteesta luopumiseen: Enkö voisi tyytyä julkaisemaan hieman keskeneräisempiä ja viimeistelemättömämpiä töitä? Eikö yhdestä isommasta työstä voisi julkaista monta kuvaa sen eri työvaiheissa? Eihän tämänkaltaisessa projektissa tarvitse joka päivä julkaista viimeisen päälle hiottua ja valmista, vaan satunnaiset aivopierutkin kelpaavat.

Nämä ajatukset herättivät minussa ensin voimakkaan vastareaktion: no kun skannaamiseenkin menee aikaa, ja en yksinkertaisesti ehdi piirtää joka päivä. Näin minä asian selitin. Mutta mistä todellisuudessa oli kyse? Ensinnäkin siitä, että ajatus keskeneräisen työn julkaisemisesta hirvitti minua. Yhden luonnosvaiheessa olevan työn toki jo julkaisin, mutta senkin rohkenin postata tänne vain siksi, että pidin sitä riittävän kelvollisena. Toiseksi en vain voinut myöntää itselleni, että pakkomielteinen perfektionismini oli ottanut yliotteen, eikä minulla näin ollen yksinkertaisesti ollut pokkaa julkaista mitään - jos sallitte karkean ilmaisun - juosten kustua aivopierua.

Mutta hetkinen! Perfektionismin nujertaminen ja keskeneräisyyden sietäminenhän olivat yhdet keskeiset tavoitteeni tässä haasteessa. Mitä minä olinkaan tekemässä - antamassa noille salakavalille pirulaisille jo periksi! Kun olin päässyt mielessäni heränneen defenssinomaisen vastareaktion yli, tajusin, että koko homma oli menossa puihin siksi, että olin alkanut taas vaihteeksi pingottaa aivan liikaa. Aloin preferoimaan laatua määrän sijaan, vaikka alkuperäinen tavoitteeni oli nimenomaan päin vastainen - määrä ennen laatua.

Lopputulos on siis tämä: Homma jatkuu. Tästä lähtien hyväksyn blogiini luonnokset, viimeistelemättömät räpellykset ja aivopierut. Kuvien ei edes tarvitse olla skannattuja, vaan kännykkäkameralla otettu räpsy riittää.

Kiitos projektin jatkuvuudesta kuuluu ehdottomasti rakkaille Facebook-kavereilleni, jotka paskoilla nimiehdotuksillaan saivat nykyisen konseptin tuntumaan aika hyvältä, sekä niille, jotka sanoivat suoraan, mikä tilanteessa mättää - halit ja pusit ja sydän teille! <3

Yökyöpeli töhertää jälleen

Ja näin sunnuntain postaus venähti jälleen seuraavan vuorokauden puolelle. Jostain syystä yö on minulle mitä otollisinta työskentelyaikaa.

Leikin taas kerran uusilla Copic-tusseillani. Halusin tällä kertaa kokeilla, miten kynät käyttäytyvät akvarellipaperilla, ja hyvinhän ne käyttäytyivät. Pidin kovasti siitä, miten huokoinen paperi imi väriä. Nautin yleensäkin kovasti paksulle ja huokoiselle paperille piirtämisestä ja maalaamisesta.

Tämänkertainen piirros oli jälleen melkoista improvisointia, kokeilua ja suoraan sanottuna töhertelyä, mutta aihe minulla oli jo korvan takana, minkä vuoksi tällä työllä on nimikin: Moodswings. Kuvan väreihin en ole erityisen tyytyväinen, mutta Copic-värivalikoimani on toistaiseksi niin surkea, että tämä oli kutakuinkin parasta, mitä saatoin saada aikaan. Etenkin tuo punainen on jotenkin kummallisen tunkkainen; kaipaisin enemmänkin raikasta kirkkaanpunaista. Kuvassa esiintyvän naishahmon anatomia meni ihan höpöksi, mutta laitettakoon se tällä kertaa taiteellisen vapauden piikkiin. Kaiken kaikkiaan tämä tekele on minusta aika nolo, mutta tungen itsekritiikille suukapulan ja painan sen kummempia mukisematta julkaise-nappia.

Huopakynät akvarellipaperille, korkeus n. 20 cm

P.S. Tuntuuko sinustakin siltä kuin joku tuijottaisi sinua... tuossa kuvan keskivaiheilla?

Mitäs lorvailua tämä tällainen on!

O-ou, salakavalasti on ehtinyt muutama päivä livahtaa ohi piirroshaastetta ja blogia laiminlyöden. Tilanne on ollut se - vannon käsi sydämeni tienoilla - että vuorokausissa ei tässä ihan hiljattain ole ollut riittävästi tunteja minkään postauskelpoisen tekeleen aikaansaamista varten, sillä olen joutunut käyttämään kaikki olemassaolevat tunnit muihin aktiviteetteihin. Lupaan pyhästi, että huomenna blogiini ilmestyy jälleen jotain jos ei vakavasti otettavaa, niin ainakin hyvän yrityksen kautta syntynyttä materiaalia.