Hirvitys sen kuin jatkuu

Jatkoin eilistä hirvitystä sittenkin vielä kuitukärkikynällä. Tussailin kuvaa aika huolettomasti, koska tiedostin digitaalisen kuvankäsittelyn kaikkivoipuuden, jonka alle piirros seuraavaksi tulisi siirtymään. Virheillä ei näin ollen ollut suurta merkitystä, koska tietokoneella tussiakin voi kumittaa ja pois "kumitetut" viivat saa takaisin armollista CTRL+z-näppäinyhdistelmää painamalla.

Tarkkasilmäinen katsoja saattaa havaita piirrokseen tekemäni muutokset. Kuva etenee päämääräänsä kohti, joskaan en ole ihan varma, kuinka onnistuneesti se sen saavuttaa.

Muutin piirroksesta ottamani kuvan kännykkäni välttävällä kuvankäsittelyohjelmalla  mustavalkoiseksi sekä säädin hieman kontrastia, jotta viivat erottuisivat paremmin, sillä kuva kärsi salamavalon aiheuttamasta heijastuksesta. Asuntomme kiinteä laajakaista ei aina halua toimia, joten joudun toisinaan turvautumaan kännykkääni blogiin postaillessani. Täytyy kylläkin mainita, että ei tämä älypuhelin ihan turha vempain ole.

Kuitukärkikynä paperille, korkeus n. 35 cm

Hyi kauhistus

Tänään piirsin jotain kammottavaa. Vannon kuitenkin, että tämän järkyttävän, katsojassa epäilemättä myötähäpeää herättävän tekeleen olemassaololle on olemassa järjellinen selitys ja jopa tarkoitus.

Tämä kahdelle toisiinsa teipatulle A4-kopiopaperille piirretty hirvitys on itse asiassa vain luonnos, jonka aion skannata ja viimeistellä sekä värittää tietokoneella. Tekeleen lopullinen päämäärä paljastunee jossain vaiheessa.

Kuvasin piirroksen ruskealla, 70-lukulaisella korkkimatolla, jonka rumuus on omiaan kehystämään teosta.

Kuitukärkikynä paperille, korkeus n. 35 cm

Kolmas kerta on kolmas

Palasin tänään vielä kerran samaan aiheeseen, jota olen käsitellyt kahdessa edellisessä postauksessa. Tulos ei ole vieläkään sellainen kuin halusin, mutta puskin työn täällä kertaa joka tapauksessa loppuun. Tällainen siitä tuli:

Kuitukärkikynä paperille, korkeus n. 20 cm

Virheistä oppii... tai sitten ei

No niin, tässä on taas ollut pari päivää hiljaiseloa blogirintamalla, mutta ei siitä sen enempää. Palasin joka tapauksessa tänään saman aiheen pariin, jota käsittelin edellisessä postauksessa. Ja tein saman mokan.

Varjostukset lähtivät taas hallinnasta. Tällä kertaa kuitenkin oivalsin, mistä ilmiö johtui, ja selitys on varsin yksinkertainen: operoin liian paksukärkisellä kynällä.

Minulla on vielä paljon opittavaa...

Kuitukärkikynä paperille

Yritys hyvä kymmenen

Sain viikonloppuna bussimatkalla piirrosidean, jota aloin tänään toteuttaa. Ryhdyin piirtelemään kuvitteellisen henkilön kasvoja mielikuvitukseni varassa ilman mallia, ja plörinäksihän se meni. Piirrustustaitoni on vieläkin sen verran ruosteessa, että realistisen näköisten kasvojen piirtäminen varjostuksineen ei oikein tahdo sujua ilman mallia. Olen aina ollut erityisen kiinnostunut ihmisen kasvojen tutkimisesta ja olen piirtänyt niitä todella paljon, joten olen juuri nyt aavistuksen verran pettynyt itseeni.

Mikä kuvassa meni siis mönkään? Vastaus on: varjostaminen. Innostuin taas kerran hieman liikaa tummien viivapintojen töhertämisestä, joten varjostaminen lähti hallinnasta heti alkusenteillä. Se yhdistettynä siihen, etten ollut kovin tarkkaan miettinyt esimerkiksi nenän muotoa, sai aikaan epämääräisen, hallitsemattomasti leviävän tumman alueen.

Noh, eipä tuo haittaa; kokeilen huomenna uudestaan. Ehkä mallin avulla tällä kertaa.

Kuitukärkikynä paperille

Hetken piirros x 2

Inspiroiduin reissullani piirtelemään kännykän kuvankäsittelyohjelmalla. Piirroksella on tällä kertaa nimikin: "Puheenvuoro".

Digitaalinen piirros

Inspiraatiota riitti vielä toiseenkin kuvaan:

Digitaalinen piirros

Hyvää perjantai-iltaa

Saanko esitellä: korvan!

Eilisen hiljaiselon jälkeen päätin palata tänään jälleen korva-aiheen pariin. Tosiasiassa eilinen ei kuvantekorintamalla varsinaisesti ollut hiljaiseloa, sillä pakersin aiemmin mainitsemani Gemma Teller -aiheisen t-paitaprintin parissa. Uurastukseni liittyi tällä kertaa kuitenkin lähinnä typografisiin seikkoihin, joten en katsonut sen kuuluvan tämän blogin aihepiiriin enkä näin ollen tehnyt aiheesta postausta.

Olen jo jonkin aikaa halunnut piirtää jotain puuvärikynillä ja ajattelin, että nyt olisi sopiva hetki. En ole varmaankaan kymmeneen vuoteen piirtänyt mitään puuväreillä, joten kokemusta voisi sanoa vaikkapa raikkaaksi. Sain muutama vuosi sitten joululahjaksi priiman puuvärisetin, mutta olen käyttänyt siitä lähinnä mustaa väriä. Mitään järkevää syytä tai perustetta kynien käyttämättömyydelle ei ole.

Piirroksen mallina toimi tällä kertaa oma korvani. Korvan hahmottelu sujui jo huomattavasti rutiininomaisemmin kuin aiemmin, mutta väritys tuotti hieman päänvaivaa, mikä tosin oli toki odotettavissa. Huomasin, että tarvitsisin paremman lampun, sillä himmeähkössä, keltaisessa hehkulampun valossa sävyjrn erottaminen oli hieman työlästä.

En valitettavasti loppujen lopuksi jaksanut panostaa kuvaan niin paljon kuin olisin halunnut, sillä aiemmat päivän aktiviteetit olivat saaneet minut melkoisen väsyneeksi. Tällaisen pienen harjoitelman sain kuitenkin aikaan:

Puuvärikynät paperille, korkeus n. 10 cm

Vapaa assosiaatio

Tänään päätin ottaa rennosti piirustushaasteeni kanssa: töhertelin vähän jotain mitä mieleeni sattui juolahtamaan samalla, kun katsoin tv-ohjelmaa. Jokin sievä, anonyymi naishahmohan sieltä putkahti, sekä lisäksi ikuinen suosikkiaiheeni, kasvot.

Kuitukärkikynä paperille, korkeus noin 15 cm

Se on valmis, kun minä niin sanon

Viimeistelin tänään vektoripiirrostani ja päädyin lopulta siihen pisteeseen, että katsoin parhaaksi julistaa piirroksen valmiiksi. Minulla on taipumus jäädä hiomaan töideni yksityiskohtia loputtomiin, joten jossain vaiheessa minun on aina vain kylmästi päätettävä, että työ on nyt valmis.

Yksi mainittava muutos, jonka tein kuvaan, on siinä esiintyvän ihmisen kaulassa. Yksinkertaistin kaulan valo- ja varjoalueita huomattavasti, sillä aiemmin tekemäni valokohdat olivat mielestäni häiritsevän koristeellisia ja muistuttivat liikaa hiuksissa olevia kiehkuroita. Olen itse varsin tyytyväinen tekemääni muutokseen. Hienosäädin myös hiusten ääriviivaa ja lisäsin pari pientä varjokohtaa kasvoihin tuomaan esiin niiden piirteitä.

Tässä vaiheessa lienee jo sopivaa paljastaa, että kuva esittää yhtä Sons of Anarchy -televisiosarjan päähahmoista, moottoripyöräkerhon matriarkkaa Gemma Teller Morrow'ta. Kuten aiemmassa postauksessa mainitsin, sain idean kuvaan hiljattain näkemässäni unessa. Näin unta, että minulla oli t-paita, jossa oli mainitun fiktiivisen hahmon kuva sekä teksti: "What would Gemma Teller Morrow do?" Herättyäni tulin välittömästi siihen tulokseen, että idea oli erittäin toteuttamiskelpoinen, ja ryhdyin suunnittelemaan kuvaa pikimmiten.

Lupailin myös kertoa jotain vektorigrafiikasta, mutta sen asian osalta päädyin siihen, että internetistä löytyy aiheesta sen verran kattavasti informaatiota, etten ryhdy sepostamaan aiheesta omiani. Wikipediassa on vektorigrafiikasta ihan hyvä, joskin aiheesta ennestään mitään tietämättömälle mahdollisesti melko kryptinen artikkeli. Virtuaaliammattikorkeakoulun sivuilla selitetään melko helppotajuisesti pikseli- ja vektorigrafiikan ero.

Päivän kuva on siis toteutettu vektorigrafiikkana ja muutettu bittikarttakuvaksi. Nurkassa näkyvä vaatimaton pikku signeeraus on töherretty pikseligrafiikkana bittikarttakuvaksi muuntamisen jälkeen.

Hiljaa hyvä tulee

Takana on rankka viikonloppu, mutta hieman sain taas edistettyä pari päivää sitten aloittamaani vektoripiirrosta. Tältäpä tämä muuan "old lady" siis tällä hetkellä näyttää:

Vektoripiirros

Edistystä

Jatkoin vektoripiirrosta tänään, mutta läheskään valmista ei vielä tullut. Kuvaan liittyvät tarinoinnit jäävät myös tältä kerralta hamaan tulevaisuuteen, mutta tässä aikaansaannokseni tähän mennessä:

Vektoripiirros

Vektorointia

Saan toisinaan ideoita unissani, ja idea tämänpäiväiseen kuvaan pulpahti mieleeni pari yötä sitten vedellessäni sikeitä. Aloin toteuttaa kuvaa jo viime yönä, mutta valitettavasti olin työskentelyä lopetellessani niin väsynyt, etten enää jaksanut postata sitä blogiin. Teen sen siis tänään.

Jatkoin kuvaa tänäänkin, mutta kuten sitä katsomalla saattaa arvata, se on edelleen kesken. Lukijalle saattaa herätä kysymys, että miten noin yksinkertaisen, muutamasta viivasta muodostuvan luonnoksen aikaansaamiseen voi tuhrautua niin paljon aikaa. No, vastaus piilee siinä, että a) en varsinaisesti piirrä kuvaa, vaan teen sitä tietokoneella vektorigrafiikalla ja b) olen pilkkua viilaava perfektionisti. Vektorigrafiikkaa voi periaatteessa tehdä todella nopeasti, mutta siihen on myös täysin mahdollista saada uppoamaan tuhottomasti aikaa. Koitan huomenna ehtiä kertomaan hieman kyseisestä tekniikasta ja siitä, miksi valitsin juuri sen tämän kuvan toteuttamiseen. Ehkä kuvan aihekin valottuu jo huomenna hieman.

Vektoripiirros

Kissan kehitys

Jatkoin tänään eilistä kissimirriä lisäämällä kuvaan harmaasävyjä. Toimenpide oli hyvin kokeiluluontoinen, sillä sormeni lähinnä syyhysivät päästä testaamaan pelkillä harmaasävyisillä Copic-tusseilla operoimista. Sävyjen lisääminen muutti piirroksen luonnetta merkittävästi - se muuttui mielestäni graafisesta jotenkin maalaukselliseksi. Se, muuttuiko työ parempaan vai huonompaan suuntaan, lienee makuasia.

Huopakynät paperille, koko A4

Maanantaiyön miau

Olin sunnuntaina vaellukselta palattuani niin poikki, että mikään muu kuin syöminen, juominen ja sohvalla röhnöttäminen ei tullut kysymykseenkään. Maisemat Korouoman rotkolaaksossa olivat miellyttävät, mutta tämän päivän piirroksessa en lauantain uumoiluistani huolimatta käsittele pohjoista kasviaihetta, vaan pientä, domestikoitunutta kissaeläintä.

Eläimiä piirtäessäni liikun ehdottomasti mukavuusalueeni ulkopuolella, sillä olen aina ollut kiinnostuneempi ihmisten kuin eläinten piirtämisestä, ja näin ollen eläinten piirtäminen on jäänyt varsin vähälle. Siinä onkin taas yksi alue vallattavana.

Tämän päivän aihe kumpusi eräästä internetin ihmemaassa näkemästäni valokuvasta, jossa oli aivan kertakaikkisen mainionnäköinen kissa. Kissan naama ja olemus herättivät minussa niin suurta hilpeyttä, että koin suorastaan pakonomaista tarvetta piirtää eläimestä kuva. Aikomukseni ei ollut piirtää realistista kuvaa kissasta, vaan karikatyyri, jossa eläimen karaktääri korostuisi samalla tavalla kuin ihmisiä esittävissä karikatyyreissä. Paljon eläimiä tarkkailleet henkilöt tietätävät, että eläimet ovat hyvinkin persoonallisia, toisistaan poikkeavia yksilöitä.

Hahmottelin kuvan ensin lyijykynällä, minkä jälkeen tussasin sen mustalla huopakynällä. Kuva on jokseenkin viimeistelemätön; saatan vielä palata sen pariin esimerkiksi varjostamisen ja värityksen merkeissä.

Huopakynä paperille, koko A4

Taukomeininkiä

Blogissa on ollut hiljaista pari päivää, ja hiljaisuus jatkunee vielä tämän päivän, sillä olen lähdössä vaellusreissulle Posiolle. Tajusin vasta nyt ollessani jo matkalla, että olisin voinut ottaa piirustusvälineet mukaan ja piirrellä jotain luontoaiheista vaelluksen lomassa, mutta nyt kävi näin. Ehkäpä piirrän huomenillalla jonkun kiintoisan kasvin valokuvan pohjalta.

Pikakorva

Jatkoin tänään korva-aiheeseen perehtymistä. Tämänpäiväisen korvan piirsin kahdella eripaksuisella kuitukärkikynällä ilman lyijykynällä hahmottelua.

Tarkoitukseni oli yhdistää tähän työhön pelkistetyn viivavarjostuksen harjoittelu, mutta kuten lopputuloksesta näkee, se ei niin sanotusti mennyt ihan putkeen. Piirtämiseni oli kylläkin tällä kertaa hieman puolivillaista, sillä seurasin samalla tv-ohjelmaa ja pälyilin sivusilmällä malliani, eli vieressäni istuneen henkilön korvaa. Ohjelma oli sen verran kiinnostava, että keskittymiskykyni oli koetuksella.

Kuitukärkikynä paperille, korkeus n. 10 cm