lauantai 27. syyskuuta 2014

Onni on hyvät kynät

Tänään saatoin loppuun sen, minkä eilen aloitin, eli karikatyyrin itsestäni. Ajattelin, että olisi reilua peliä, että piirtäisin vaihteeksi pilakuvan itsestäni jonkun toisen enemmän tai vähemmän viattoman uhrin sijaan, minkä lisäksi en ollut piirtänyt omakuvaa vuosiin.

Täytyy sanoa, että uudet, kunnolliset tussit helpottivat työskentelyäni huomattavasti, minkä ansiosta piirros valmistuikin huomattavasti nopeammin kuin muutama ensimmäinen blogiin postaamaani kuva. Suuri apu oli siitä, että minulla on nyt eri paksuisia kyniä, minkä ansiosta minun ei esimerkiksi tarvitse värittää paksuja viivoja ohuella, kulahtaneella kuitukärkikynällä.

Piirtäminen tuntuu muutenkin alkavan pikku hiljaa sujua hieman jouhevammin. Huomasin kuitenkin joitain asioita, joita minun täytyy mustavalkoisia piirroksia tehdessäni harjoitella. Ensinnäkin pelkistämistä: Lähden hirveän helposti varjostamaan turhan laajoja alueita. Siinähän ei ole mitään vikaa, mikäli laajat viivapinnat ovat harkittuja, mutta minulla kyse oli esimerkiksi tässä viimeisimmässä kuvassa siitä, että varjostaminen pyrki ns. lähtemään lapasesta. Sain onneksi homman pysymään kuitenkin suhteellisen hyvin kontrollissa tällä kertaa; usein homma menee siihen, että valkoisia alueita ei jää näkyviin juuri yhtään.

Toinen juttu on itse viivapinnan pelkistäminen. Nyt annoin itseni ihan tarkotuksella nauttia hyvin hienoista, ohuista viivoista koostuvien pintojen rakentamisesta ihan siitä ilosta, että mnulla on niin loistava kynä käytössäni. Haluaisin kuitenkin oppia tekemään varjostuksia vain muutamilla viivoilla. Luulen, että nämä kaksi edellä mainittua asiaa ovat seuraavien harjoitustöideni aihe.

Mitä tähän kyseiseen karikatyyriin tulee, niin kaiken kaikkiaan olen siihen melko tyytyväinen. Minun on vähän vaikea itse sanoa, kuinka hyvin onnistuin vangitsemaan siihen oman karaktäärini, mutta aavistelen, että kuva on jokseenkin tunnistettava. Nyt tulikin mieleeni vielä pari harjoiteltavaa asiaa: hiusten ja korvien piirtäminen. Ne molemmat tuottavat minulle saannöllisestä aivan luvattoman paljon päänvaivaa.

Huomasin muuten, että sain aikaan paremman skannaustuloksen, kun skannasin kuvan mustavalkoisen sijaan harmaasävyisenä. Hennoimmat viivat tulivat näin paremmin näkyviin; mustavalkoasetuksen kanssa edes resoluution nostaminen ei auttanut asiaa. Skannerinikin on tosin melko muinainen.


Musta kuitukärkikynä akvarellipaperille, korkeus n. 20 cm


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti