Vasemmalla jatkuu

Jännetupen tulehdus vaivaa oikeaa kättäni edelleen, joten jatkoin tänään piirtämistä vasemmalla kädellä. Tällä kertaa aiheena vaivainen oikea käteni.

Olen jotenkin itse asiassa nyt tykästynyt aika paljon tänän vasemmalla kädellä piirtämiseen. Se vaikuttaisi olevan erinomaisen tehokas ja terapeuttinen keino laittaa kontrollifriikkiyteni, perfektionismini ja ylenpalttinen pikkutarkkuuteni aisoihin. Koen tämän vasemmalla kädellä piirtämisen jotenkin vapauttavaksi.

Kuitukärkikynä ja huopakynä paperille, koko A4

Ulkolukua

Samaan tapaan kuin ala-asteella tentattiin kertotaulun ulkoa pänttäämisen tuloksia, on paras tapa testata, mitä anatomian tutkiskelusta on tarttunut päähän, piirtää opiskelemansa asiat ulkomuistista. Siispä siirsin tänään paperille muistini sopukoista saldon, joka sinne oli viime päivien ylävartalon luuston tarkastelun myötä kertynyt.

Rinnan luusto ja solisluiden sijoittuminen onnistuivat varsin hyvin, mutta lapaluun ja sitä myöten olkapään luuston hämmentävä rakenne ei selvästikään ollut ihan painunut mieleeni. Ihmistä piirrettäessä tosin olkanivelen ympäristön luuston yksityiskohtien tunteminen ei ole varsinaisesti kovin välttämätöntä, sillä ne jäävät täysin piiloon lihasten alle. Jääräpäisenä henkilönä joutunen kuitenkin palaamaan asiaan.

Kuitukärkikynä paperille, korkeus n. 10 cm

Sternum

Sitten kevyeksi perjantain iltapalaksi pieni tutkielma ihmisen rintalastasta. Minusta kyseinen luunkappale muistuttaa kravattia.

Piirtäminen ei ollut tänään kovin mukavaa, sillä en löytänyt lempikynääni.

Kuitukärkikynä paperille, korkeus jotain viiden ja kymmenen sentin väliltä.

Luista touhua

No niin, nyt lienee sopiva aika valottaa hieman sitä, että mistä toiseksi viimeisimmässä postauksessani esiintyneessä satunnaisessa lapaluussa oikein oli kyse.

Olen jo pitkään uumoillut, että minun pitäisi perehtyä hieman tarkemmin ihmisen luuston ja lihaksiston rakenteeseen, jotta oppisin paremmin piirtämään anatomisesti oikeaoppisia ihmisiä. Päätin aloittaa aiheeseen perehtymisen luustosta, ja koska en valitettavasti omista luurankomallia, ryhdyin etsimään kuvia netistä.

Olin "vaatimattomasti" aikeissa piirtää heti kokonaisen ihmisen luurangon mallikuvan avulla. Löysin yhden potentiaalisen 3d-mallinnoksen istuvasta miehen luurangosta ja ryhdyin saman tien hahmottelemaan sitä paperille.

Ongelmia ilmeni heti alkuvaiheessa. Luurangon olkapää näytti aivan kummallisilta: siinä törötti käsittämättömiä ulokkeita, joiden funktiota saatoin vain arvailla. Etsin netistä kuvia olkapään luustosta ja huomasin pian, että mallina käyttämäni kuva oli puutteellinen ja epätarkka.

Selasin lukemattomia kuvia olkapään luustosta, mutta en kyennyt saamaan  siitä tarpeeksi selkeää kokonaiskuvaa. Niinpä avasin YouTuben ja kirjoitin hakukenttään sanat "shoulder bones". Heti ensimmäinen hakutulos oli muutaman minuutin mittainen animaatio, joka havainnollisti huomattavan tarkasti ja seikkaperäisesti olkapään rakennetta ja toimintaa. Seurasin videota suorastaan haltioituneena ja katsoin sen jälkeen vielä toisenkin animaation aiheesta.

Huomattavasti valaistuneempana ja ihmisen tukirangan monimutkaisuuden edessä nöyrtyneenä palasin uudestaan aiheen kimppuun. Päätin aivan ensimmäisenä tutkia lapaluuta, sillä sen muoto ja toiminta olivat minulle suurin yllätys ja ihmetyksen aihe olkapään tutkimusmatkallani.

Tänään laajensin aihepiiriä ja hahmottelin koko olkapään luuston ja sen suhteen kylkiluihin ja rintalastaan. Seuraavaksi ehkä tutkin sitä, miten alueen lihakset kiinnittyvät luihin. Huom! Oheisesta kuvasta puuttuu kylkiluita, sillä en katsonut tarpeelliseksi piirtää niitä.

Kuitukärkikynä paperille, korkeus n. 10 cm

Saanko esitellä: korvan!

Eilisen hiljaiselon jälkeen päätin palata tänään jälleen korva-aiheen pariin. Tosiasiassa eilinen ei kuvantekorintamalla varsinaisesti ollut hiljaiseloa, sillä pakersin aiemmin mainitsemani Gemma Teller -aiheisen t-paitaprintin parissa. Uurastukseni liittyi tällä kertaa kuitenkin lähinnä typografisiin seikkoihin, joten en katsonut sen kuuluvan tämän blogin aihepiiriin enkä näin ollen tehnyt aiheesta postausta.

Olen jo jonkin aikaa halunnut piirtää jotain puuvärikynillä ja ajattelin, että nyt olisi sopiva hetki. En ole varmaankaan kymmeneen vuoteen piirtänyt mitään puuväreillä, joten kokemusta voisi sanoa vaikkapa raikkaaksi. Sain muutama vuosi sitten joululahjaksi priiman puuvärisetin, mutta olen käyttänyt siitä lähinnä mustaa väriä. Mitään järkevää syytä tai perustetta kynien käyttämättömyydelle ei ole.

Piirroksen mallina toimi tällä kertaa oma korvani. Korvan hahmottelu sujui jo huomattavasti rutiininomaisemmin kuin aiemmin, mutta väritys tuotti hieman päänvaivaa, mikä tosin oli toki odotettavissa. Huomasin, että tarvitsisin paremman lampun, sillä himmeähkössä, keltaisessa hehkulampun valossa sävyjrn erottaminen oli hieman työlästä.

En valitettavasti loppujen lopuksi jaksanut panostaa kuvaan niin paljon kuin olisin halunnut, sillä aiemmat päivän aktiviteetit olivat saaneet minut melkoisen väsyneeksi. Tällaisen pienen harjoitelman sain kuitenkin aikaan:

Puuvärikynät paperille, korkeus n. 10 cm

Pikakorva

Jatkoin tänään korva-aiheeseen perehtymistä. Tämänpäiväisen korvan piirsin kahdella eripaksuisella kuitukärkikynällä ilman lyijykynällä hahmottelua.

Tarkoitukseni oli yhdistää tähän työhön pelkistetyn viivavarjostuksen harjoittelu, mutta kuten lopputuloksesta näkee, se ei niin sanotusti mennyt ihan putkeen. Piirtämiseni oli kylläkin tällä kertaa hieman puolivillaista, sillä seurasin samalla tv-ohjelmaa ja pälyilin sivusilmällä malliani, eli vieressäni istuneen henkilön korvaa. Ohjelma oli sen verran kiinnostava, että keskittymiskykyni oli koetuksella.

Kuitukärkikynä paperille, korkeus n. 10 cm

Korva, tuo kummallinen rustouloke

Tänään tartuin ensimmäiseen harjoituslistallani olevaan aiheeseen: korvaan. Tavoitteenani oli tutkia korvan muotoa ja rakennetta realistisesti ja pikkutarkasti, jotta saisin mahdollisimman hyvän käsityksen kyseisestä monimutkaisesta ulokkeesta.

Yksityiskohtaisesta tarkastelusta huolimatta en kykenisi vielä piirtämään uskottavan näköistä korvaa ilman mallia, joten tätä aihetta täytyy vielä harjoitella. Olen tähän asti ihmisiä piirtäessäni jättänyt korvat mahdollisimman vähälle huomiolle siitä yksinkertaisesta syystä, että en ole kokenut niitä niin mielenkiintoisiksi, että olisin pitänyt niihin paneutumista vaivan arvoisena. Tämän takia korvan piirtäminen on minulle edelleen melkoinen haaste, jonka kylläkin aion päihittää.

Musta puuvärikynä paperille, koskeus n. 15 cm

R2-D2 goes checkered

Nyt kun tilityspuoli on hoidettu, voinkin siirtyä itse asiaan, eli piirtämiseen. Kirjoitin jonkin aikaa sitten suunnitelmastani harjoitella silmän ja käden yhteistyötä ja käden hienomotoriikkaa piirtämällä suoria viivoja ja selkeitä ympyrämuotoja esimerkiksi ruutupaperille. Toissapäivänä tartuin tuumasta toimeen. Hahmottelin muotoja ensin viivottimen ja pyöreiden muottien avulla lyijykynällä ruutupaperille, minkä jälkeen tarkoitukseni oli seurata malliviivoja tussilla vapaalla kädellä piirtäen.

Muotojen piirtely lähti kuitenkin jossain määrin lapasesta, eli en kyennyt tyytymään satunnaisiin abstrakteihin viivoihin ja muotoihin, vaan ryhdyin niin sanotusti hieman nyhertämään. Saatuani malliviivat ja tussausharjoituksen valmiiksi, en voinut vastustaa kiusausta hyödyntää ruutupaperin tarjoamia houkuttelevia mahdollisuuksia ja koitella taas Copic-tussejani.

Värityspuuha osittautui koko homman hauskimmaksi osaksi, mikä ei sinänsä ole yllättävää, koska tehtävän tarkoitus ei alun alkaenkaan ollut olla hauskaa, vaan kurinalaista harjoitusta. Nautin pienten ruutujen säntillisestä värittämisestä aivan luvattoman paljon, mutta perfektionismiperkele yritti taas saada minua otteeseensa, kun huomasin, että olin värittänyt muutaman ruudun väärin - väärin tarkoitti tässä tapauksessa siis säntillisestä shakkiruutukaavasta poiketen. Taklasin pirulaisen kuitenkin näppärästi ja talloin lisäksi sen varpaille värittämällä tahallani lisää ruutuja "väärin". Jos sinulla on ylimääräistä aikaa ja tunnet olosi pitkästyneeksi, niin voit esimerkiksi koittaa etsiä väärin väritetyt ruudut kuvasta. ;)

Mitä itse tussiharjoitukseen tulee, niin sanoisin tuloksen olevan kohtalainen. Viivat ovat paikoin hieman vapisevia ja poikkeavat reitiltään siellä täällä, mutta huonomminkin olisin voinut suoriutua.

Kuitukärkikynä ja huopakynät ruutupaperille, koko A4

Copic-harjoittelua, osa 2: Nyt ei mennyt ihan niin kuin The Joy of Paintingissa

Kuten otsikosta voi päätellä, jatkoin tänään Copic-kynien käyttöön perehtymistä. Uskaltauduin laajentamaan väriskaalaa eilisestä, ja tämän päivän piirroksessa onkin esillä hyvin pitkälti ne värit, mitä minulla tällä hetkellä on käytössäni.

Piirrokseni kohtasi takaiskun heti työn alkuvaiheessa. Piirsin ääriviivat mustalla Deleter-nimisen valmistajan Neopiko-tussikynällä, jonka jäljen taidetarvikeliikkeen myyjä väitti kestävän Copicilla värittämistä leviämättä. Tämän osoittautui kuitenkin hölynpölyksi, sillä musta väri lähti kuin lähtikin leviämään, kun ryhdyin värittämään kuvaa, ja kontaminoi blenderitussini, minkä ansiosta ihon sävystä tuli tunkkainen. Äärivivan leviäminen sotki värejä niissäkin kohdissa, joihin en blenderiä käyttänyt. Olisi pitänyt vain suosiolla maksaa euro enemmän per tussi ja ostaa niitä Copiceja ääriviivaakin varten...

Omat risunsa kuuluu erikseen ostamalleni blenderitussille. Kyseistä välinettä ei paikallisesta taidetarvikeliikkeestä löytynyt Copicin valmistana, mutta myyjä suositteli minulle Letrasetin Flexmarker-blenderiä, joka hänen sanojensa mukaan oli Copicin blenderiä vastaava. No, en tiedä, miten Copic-blender toimii, koska en ole sellaista vielä kokeillut, mutta ainakaan tämä Flexmarker ei ole tähän mennessä tehnyt Copic-tusseilla väritettyihin pintoihin minkäänlaista muutosta, mutta sen sijaan levittää kyllä mustan ääriviivan. Toisin sanoen kyseinen blenderi levitti kuvasta ainoastaan niitä kohtia, joiden ei olisi pitänyt levitä.

Kuvan aiheena kierrätin aiemmin piirtämääni kämäistä pin up-tyttöä, koska rehellisesti sanottuna halusin päästä kuvan suunnitteluvaiheesta helpolla. Piirsin sen siis läpi uudelle paperille ja ryhdyin värityshommiin. Tässä tulos:

Kuitukärkikynä ja huopakynät paperille, korkeus n. 18 cm

Copic-harjoitus

Tänään kokeilin iltapuhteeksi ensimmäistä kertaa elämässäni Copic-tusseja. Täytyy sanoa, että olen toistaiseksi suhteellisen pihalla kyseisen välineen käytöstä, mutta tekeminen tuntui ihan mukavalta.

Huopakynät paperille, korkeus n. 17 cm