Le GASPardo! Blogin konsepti muuttuu

Viikko on vierähtänyt ilman postauksen postausta. Sen ei kuitenkaan kannata antaa hämätä, sillä olen kyllä piirtänyt ja pähkäillyt suunnittelutyön parissa. Lupauduin toteuttamaan erään piirroksen eduskuntavaaliehdokas Jussi Saramon kampanjalehteen, ja tehtävä osoittautuikin haastavammaksi kuin sen vastaanottaessani kuvittelin. Kuluneen viikon aikana kyseisen kuvan pähkäily on kuormittanut aivojeni luovaa puolta huomattavasti.

Olen myös piirtänyt yhden kuvan mielikuvitusolentohaastetta varten. En ole saanut vielä skannattua sitä, koska kyseessä on hieman työläämpi operaatio kuin yleensä, sillä kuva on sen verran iso, että joudun skannaamaan sen kahdessa osassa. Työ on myös sen verran yksityiskohtainen, etten halua julkaista siitä kämäistä kännykkäkuvaa. Koitan joka tapauksessa saada sen tänne näytille niin pian kuin suinkin mahdollista.

Kuten otsikossa mainitaan, aion tosiaan muuttaa tämän blogin konseptia. Tunnen niin sanotusti sydämessäni, mikäli sallitte runollisen ilmaisun, että aika on nyt kypsä "piirros päivässä"-julkaisutahdista luopumiseen. Piirros päivässä-haaste on monella tasolla uudelleenkäynnistänyt piirrustushommani tehokkaammin kuin osasin edes toivoa, ja koen kehittyneeni piirtämisen teknisessä puolessa huimasti kuluneiden kuukausien aikana. Haaste on siis ollut todella hyvä juttu. Nyt asiat ovat kuitenkin omalla painollaan kehittyneet niin, että päivittäisen piirroksen tuottaminen ei enää tunnu tarpeelliselta, eikä sille oikein tahdo riittää aikaakaan.

Aion jatkossa julkaista edelleen piirroksiani tässä blogissa, mutta tarkemmin määräämättömällä julkaisutahdilla. Pyrin pitämään tuotosten virran kuitenkin mahdollisimman tiuhana. ;) Muutan blogin otsikon ja ulkoasun uutta konseptia kuvaavammiksi... pian, heti kun ehdin!

Oopperan kummitus ja muita tarinoita

Minua on jo vuosia ärsyttänyt elokuvajulisteissa, kirjojen kansissa ynnä muualla esiintyvä asetelma, jossa on avuttoman ja mahdollisesti jotenkin hätääntyneen näköinen naisparka, jonka yllä häilyy uhkaavan ja synkän oloinen, väijyvän tai omistavan vaikutelman luova mieshahmo. Jälkimmäinen edustaa tarinassa, johon kuva kulloinkin viittaa, yleensä kohtalokasta rakastajaa tai jonkinlaista romanttisen tai eroottisen sävähdyksen silaamaa stalk... vihollista. Elokuvaa tai romaania mainostava kuva tietysti pyrkii reflektoimaan kulloinkin kyseessä olevaa tarinaa, joten kansikuvia ja julisteitahan ei tästä kliseisestä ja kornista asetelmasta voi yksinään syyttää.

Kyseinen aihe tuli tänään jälleen kerran mieleeni, kun näin Facebookin uutissyötteessä valokuvan Oopperan kummitus -kirjasta. Mainittakoon muuten, että tätä kyseessä olevaa teemaa noudattavat erityisen puistattavasti ja imelästi Twilight -elokuvien julisteet ja mainokset. Joka tapauksessa inspiroiduin Oopperan kummitus -kirjan kannesta ja päätin piirtää kuvan, jossa mainitsemani asetelma on käännetty toisin päin: avuton ja hätääntynyt osapuoli onkin mies ja synkkä, dominoiva hahmo puolestaan nainen.

Innostuin kännykällä piirtämisestä siinä määrin, että toteutin tämänkin päivän piirroksen kyseisellä tekniikalla.

Takaisin sorvin ääreen

Joku on saattanut ihmetellä, miksi blogiin nimeltä 'Piirros päivässä' ei ole useisiin päiviin ilmestynyt yhtäkään piirrosta. Totuus on se, että olin jo päättänyt laittaa haasteen toistaiseksi jäihin, sillä minusta todella tuntui, että olin saanut jo niin paljon harjoitusta ja rutiinia piirtämiseen tämän projektin kautta, ettei se enää tällä hetkellä palvellut tarpeitani. Tarkoituksenani on ollut jo hyvän aikaa kirjoittaa postaus, jossa kertoisin siirtäväni haasteen toistaiseksi hyllylle ja perustavani toisen blogin, joka keskittyisi laajempiin ja haasteellisempiin kuvataiteellisiin tuotoksiin, mutta syystä tai toisesta en ole saanut sitä aikaiseksi.

En ole taipuvainen uskomaan yliluonnolliseen, mutta niinkin voisi ajatella, että aikaansaamattomuudelleni oli jokin korkeampi tarkoitus, sillä havahduin tänään siihen, että olen kaikkea muuta kuin saanut riittävästi harjoitusta ja rutiinia piirrustushommiin. Herääminen tapahtui törmättyäni sattumalta internetin ihmemaassa satunnaiseen piirroskuvaan, joka jostain syystä sai minut oivaltamaan, että olen viime aikoina niin keskittynyt piirrustustekniikan hieromiseen, että kuvantuottamiseni on muuttunut varsin kaavamaiseksi ja kankeaksi.

Niinpä päätin niin sanotusti potkaista itseäni peruuksille, ottaa kynän käteen ja jatkaa piirustushaastetta, mutta tällä kertaa uudella otteella: keskittyen vaihteeksi enemmän ilmaisuun kuin tekniikkaan. Joudun myös tekemään edelleen vakavasti töistä liiallisen itsekritiikin päihittämiseksi. Viimeisimpiin postauksiini kuuluva kirjekuoren taakse kieli poskessa piirretty naishahmo on itse asiassa minulta sen kaltainen saavutus, johon minun olisi hyvä jatkossakin pyrkiä. Tänään kuitenkin tällainen naama:

Kuitukärkikynä ja huopakynät paperille, korkeus n. 21 cm

Luista touhua

No niin, nyt lienee sopiva aika valottaa hieman sitä, että mistä toiseksi viimeisimmässä postauksessani esiintyneessä satunnaisessa lapaluussa oikein oli kyse.

Olen jo pitkään uumoillut, että minun pitäisi perehtyä hieman tarkemmin ihmisen luuston ja lihaksiston rakenteeseen, jotta oppisin paremmin piirtämään anatomisesti oikeaoppisia ihmisiä. Päätin aloittaa aiheeseen perehtymisen luustosta, ja koska en valitettavasti omista luurankomallia, ryhdyin etsimään kuvia netistä.

Olin "vaatimattomasti" aikeissa piirtää heti kokonaisen ihmisen luurangon mallikuvan avulla. Löysin yhden potentiaalisen 3d-mallinnoksen istuvasta miehen luurangosta ja ryhdyin saman tien hahmottelemaan sitä paperille.

Ongelmia ilmeni heti alkuvaiheessa. Luurangon olkapää näytti aivan kummallisilta: siinä törötti käsittämättömiä ulokkeita, joiden funktiota saatoin vain arvailla. Etsin netistä kuvia olkapään luustosta ja huomasin pian, että mallina käyttämäni kuva oli puutteellinen ja epätarkka.

Selasin lukemattomia kuvia olkapään luustosta, mutta en kyennyt saamaan  siitä tarpeeksi selkeää kokonaiskuvaa. Niinpä avasin YouTuben ja kirjoitin hakukenttään sanat "shoulder bones". Heti ensimmäinen hakutulos oli muutaman minuutin mittainen animaatio, joka havainnollisti huomattavan tarkasti ja seikkaperäisesti olkapään rakennetta ja toimintaa. Seurasin videota suorastaan haltioituneena ja katsoin sen jälkeen vielä toisenkin animaation aiheesta.

Huomattavasti valaistuneempana ja ihmisen tukirangan monimutkaisuuden edessä nöyrtyneenä palasin uudestaan aiheen kimppuun. Päätin aivan ensimmäisenä tutkia lapaluuta, sillä sen muoto ja toiminta olivat minulle suurin yllätys ja ihmetyksen aihe olkapään tutkimusmatkallani.

Tänään laajensin aihepiiriä ja hahmottelin koko olkapään luuston ja sen suhteen kylkiluihin ja rintalastaan. Seuraavaksi ehkä tutkin sitä, miten alueen lihakset kiinnittyvät luihin. Huom! Oheisesta kuvasta puuttuu kylkiluita, sillä en katsonut tarpeelliseksi piirtää niitä.

Kuitukärkikynä paperille, korkeus n. 10 cm

Palauttelua

Olen kokenut olevani pienen tauon tarpeessa piirtämishaasteesta, siispä olen nyt vajaan viikon verran pitänyt sellaista. Minusta henkilökohtaisesti tuntuu siltä, että piirtäminen muistuttaa eräässä mielessä liikuntaa: kun sitä harrastaa hyvin intensiivisesti, täytyy suorituksen jälkeen palautua. Ja kuten esimerkiksi voimaharjoittelussa, on pitkään jatkuneen suoritusvaiheen jälkeen hyvä pitää niin sanottu "kevyt viikko".

Olen nauttinut tällä kevyellä viikolla palautumisevääksi ja muutenkin mielen virkistämiseksi Onni Ojan Piirtämisen taito-nimistä kirjaa. Sain kirjan 11-vuotissyntymäpäivälahjaksi vanhemmiltani. Tutkin kirjan upeita kuvia paljon jo lapsena, mutta vasta aikuisena, oikeastaan lähempänä kolmenkymmenen vuoden ikää, olen alkanut tutkia kirjaa opiskelumielessä.

Tällä kertaa etsin kirjasta erityisesti lähestymistapoja varjostusten rakentamiseen viivapinnoilla. En hakenut ratkaisuja niinkään tekstistä, vaan kirjan kuvista. Etenkin Albrecht Dürerin grafiikka ja piirrokset inspiroivat minua suuresti.

Enköhän minä ala tässä kohta puoliin valmis myös palaamaan omien piirustuspuuhieni pariin.

Taukomeininkiä

Blogissa on ollut hiljaista pari päivää, ja hiljaisuus jatkunee vielä tämän päivän, sillä olen lähdössä vaellusreissulle Posiolle. Tajusin vasta nyt ollessani jo matkalla, että olisin voinut ottaa piirustusvälineet mukaan ja piirrellä jotain luontoaiheista vaelluksen lomassa, mutta nyt kävi näin. Ehkäpä piirrän huomenillalla jonkun kiintoisan kasvin valokuvan pohjalta.

Kriisin kautta uuteen nousuun - itsereflektointia ja muuta jorinaa

Piirroshaasteeni joutui kriisiin, joka oli koitua "yksi kuva joka päivä"-tavoitteeni kohtaloksi. Havaitsin, että en yksinkertaisesti ehdi piirtää joka päivä valmista, viimeisteltyä kuvaa, koska valitettavasti joudun tekemään vuorokauden aikana muitakin asioita. Piirtämisen lisäksi jonkin verran aikaa kuluu kuvan skannaamiseen, skaalailuun ja rajailuun blogiin sopivaksi (skannerini ei ole ihan tuliterä vempain), sekä tietysti itse postaamiseen.

Tätä kaikkea pohdiskellessani ehdin jo päätyä siihen tulokseen, että luovun velvoitteesta julkaista materiaalia joka päivä ja sallin itselleni väljemmän ja vapaamman julkaisutahdin. Perustelin tätä muun muassa sillä, että koska minun on pakko julkaista päivittäin yksi piirros, minulle ei jää aikaa toteuttaa suurempia ja haastavampia piirrustusprojekteja.

Vein asian niin pitkälle, että kirjoitin päätöksestäni Facebook-statuksen, jossa lisäksi kysyin ihmisiltä mielipidettä blogin nimestä - tulisiko nimi kenties vaihtaa blogin agendan muuttuessa, ja jos näin olisi asian laita, niin mikä olisi hyvä vaihtoehto uudeksi nimeksi. Noh, kaveripiirini tuntien minun olisi tietysti pitänyt ymmärtää varautua siihen, että moisella kyselyllä tulisin saamaan ainoastaan kelvottomia ehdotuksia, kuten tapahtuikin. Sain myös pari kommenttia liittyen itse piirros päivässä-haasteesta luopumiseen: Enkö voisi tyytyä julkaisemaan hieman keskeneräisempiä ja viimeistelemättömämpiä töitä? Eikö yhdestä isommasta työstä voisi julkaista monta kuvaa sen eri työvaiheissa? Eihän tämänkaltaisessa projektissa tarvitse joka päivä julkaista viimeisen päälle hiottua ja valmista, vaan satunnaiset aivopierutkin kelpaavat.

Nämä ajatukset herättivät minussa ensin voimakkaan vastareaktion: no kun skannaamiseenkin menee aikaa, ja en yksinkertaisesti ehdi piirtää joka päivä. Näin minä asian selitin. Mutta mistä todellisuudessa oli kyse? Ensinnäkin siitä, että ajatus keskeneräisen työn julkaisemisesta hirvitti minua. Yhden luonnosvaiheessa olevan työn toki jo julkaisin, mutta senkin rohkenin postata tänne vain siksi, että pidin sitä riittävän kelvollisena. Toiseksi en vain voinut myöntää itselleni, että pakkomielteinen perfektionismini oli ottanut yliotteen, eikä minulla näin ollen yksinkertaisesti ollut pokkaa julkaista mitään - jos sallitte karkean ilmaisun - juosten kustua aivopierua.

Mutta hetkinen! Perfektionismin nujertaminen ja keskeneräisyyden sietäminenhän olivat yhdet keskeiset tavoitteeni tässä haasteessa. Mitä minä olinkaan tekemässä - antamassa noille salakavalille pirulaisille jo periksi! Kun olin päässyt mielessäni heränneen defenssinomaisen vastareaktion yli, tajusin, että koko homma oli menossa puihin siksi, että olin alkanut taas vaihteeksi pingottaa aivan liikaa. Aloin preferoimaan laatua määrän sijaan, vaikka alkuperäinen tavoitteeni oli nimenomaan päin vastainen - määrä ennen laatua.

Lopputulos on siis tämä: Homma jatkuu. Tästä lähtien hyväksyn blogiini luonnokset, viimeistelemättömät räpellykset ja aivopierut. Kuvien ei edes tarvitse olla skannattuja, vaan kännykkäkameralla otettu räpsy riittää.

Kiitos projektin jatkuvuudesta kuuluu ehdottomasti rakkaille Facebook-kavereilleni, jotka paskoilla nimiehdotuksillaan saivat nykyisen konseptin tuntumaan aika hyvältä, sekä niille, jotka sanoivat suoraan, mikä tilanteessa mättää - halit ja pusit ja sydän teille! <3

Ylimääräistä jorinaa piirtämisen vaikeudesta

Päätin suoltaa tänään vielä toisenkin postauksen, jonka aloitan avautumalla aiheesta hienomotoriikka ja sen rapistuminen. Olen nimittäin huomannut, että se, mikä itselläni eniten piirustustaidossa kärsii pitkän harjoittelemattomuuden seurauksena, on niin sanottu silmän ja käden yhteistyö. Vaikka tiedän, minkälainen muoto paperille pitäisi ilmaantua, niin käteni ei suostu liikkumaan niin kuin yritän käskeä. Parhaiten huomaan tämän ilmiön ppirtäessäni pitkiä, hallittuja viivoja: kynä ei liiku suoraan, vaan poikkeaa reitiltä, jolloin viivasta tulee epätasainen. Kyse on siis käden hienomotorisesta hallinnasta.

Kuten blogin kuvauksessa sanotaan, ennen tähän haasteeseen ryhtymistä olin ollut hyvän tovin piirtämättä kovinkaan aktiivisesti. Edellinen kerta, kun varsinaisesti olen kunnolla istunut alas piirtämän ennen tämän blogin aloittamista, oli noin vuosi sitten, kun toteutin erään kuvituskeikan. Täytyy sanoa, että olisin selvinnyt työstä huomattavasti nopeammin ja kivuttomammin (ja näin ollen päässyt myös käytännössä paremmalle tuntipalkalle, sillä hommasta maksettiin ns. könttänä), mikäli olisin treenannut piirtämistä aktiivisemmin. Tämäkään ei kuitenkaan vielä saanut minua tarttumaan kynään ja aloittamaan aktiivista harkoittelua ties minkä syiden takia - aina muka oli liian kiire opintojen ynnä muun muka tärkeämmän toiminnan kanssa. Tämä piirtämisen aloittamisen vaikeus on sikäli omituista, että satun rakastamaan piirtämistä. Syy piilee luultavasti siinä, että vaikka nautin piirtämisestä, koen sen kuitenkin melko raskaaksi puuhaksi, johtuen osittain hillittömästä perfektionismistani. Mitä pidemään olen treenaamatta, sitä tyytymättömämpi olen aikaansaamaani jälkeen silmän ja käden yhteistyön heikennyttyä, ja sitä vaikeampi piirtäminen on taas aloittaa.

Olen tässä tuuminut, että minun pitäisi ehkä ihan yksinkertaisesti treenata suorien viivojen ja selkeiden linjojen piirtämistä. Tämä kuulostaa tajuttoman tylsältä, mutta keksin, että voisin harjoitella käden hallintaa piirtämällä viivoja ruutupaperille valmista ruudukkoa seuraten. Lisäksi ajattelin piirtää jonkin pyöreän muotin avulla lyijykynällä ympyröitä paperille ja seurata niiden ääriviivoja tussilla. Kuulostaa ehkä joltain alakoululaisten harjoitukselta, mutta sellaista koen juuri nyt tarvitsevani. Ehkäpä myös postaan aikaansaannokseni tänne blogiin. ;)