Purrr..!

Tammikuun sarjispäiväkirjahaaste sujui yllättävän kivuttomasti; itse asiassa niin kivuttomasti, että päätin antaa sarjisprojektini jatkua. Siitä lisää myöhemmin.

Helmikuulle ideoimme Ninnin kanssa aivan uuden haasteen: tarkoituksena on keksiä ja piirtää päivittäin uusi mielikuvitushahmo, josta olisi suotavaa kuvan lisäksi myös kertoa hieman jotain. Ensimmäinen postaukseni on ehkä hieman fuskausta, sillä hahmo ei tarkkaan ottaen ole täysin minun keksimäni, vaan toteutin sen eräälle ystävälleni tämän toiveiden mukaan, minkä lisäksi luonnostelin kuvan jo joulukuussa.

Hahmolle on kuitenkin omassa päässäni kehkeytynyt piirtäessäni ja väritellessäni jonkinlaista taustatarinaa: kyseessä on selvästi yksi Team Purrrlesque -burleskiryhmän viettelevistä jäsenistä...

Kuitukärkikynä ja huopakynät paperille, koko A3

Hirvitys sen kuin jatkuu

Jatkoin eilistä hirvitystä sittenkin vielä kuitukärkikynällä. Tussailin kuvaa aika huolettomasti, koska tiedostin digitaalisen kuvankäsittelyn kaikkivoipuuden, jonka alle piirros seuraavaksi tulisi siirtymään. Virheillä ei näin ollen ollut suurta merkitystä, koska tietokoneella tussiakin voi kumittaa ja pois "kumitetut" viivat saa takaisin armollista CTRL+z-näppäinyhdistelmää painamalla.

Tarkkasilmäinen katsoja saattaa havaita piirrokseen tekemäni muutokset. Kuva etenee päämääräänsä kohti, joskaan en ole ihan varma, kuinka onnistuneesti se sen saavuttaa.

Muutin piirroksesta ottamani kuvan kännykkäni välttävällä kuvankäsittelyohjelmalla  mustavalkoiseksi sekä säädin hieman kontrastia, jotta viivat erottuisivat paremmin, sillä kuva kärsi salamavalon aiheuttamasta heijastuksesta. Asuntomme kiinteä laajakaista ei aina halua toimia, joten joudun toisinaan turvautumaan kännykkääni blogiin postaillessani. Täytyy kylläkin mainita, että ei tämä älypuhelin ihan turha vempain ole.

Kuitukärkikynä paperille, korkeus n. 35 cm

Hyi kauhistus

Tänään piirsin jotain kammottavaa. Vannon kuitenkin, että tämän järkyttävän, katsojassa epäilemättä myötähäpeää herättävän tekeleen olemassaololle on olemassa järjellinen selitys ja jopa tarkoitus.

Tämä kahdelle toisiinsa teipatulle A4-kopiopaperille piirretty hirvitys on itse asiassa vain luonnos, jonka aion skannata ja viimeistellä sekä värittää tietokoneella. Tekeleen lopullinen päämäärä paljastunee jossain vaiheessa.

Kuvasin piirroksen ruskealla, 70-lukulaisella korkkimatolla, jonka rumuus on omiaan kehystämään teosta.

Kuitukärkikynä paperille, korkeus n. 35 cm

R2-D2 goes checkered

Nyt kun tilityspuoli on hoidettu, voinkin siirtyä itse asiaan, eli piirtämiseen. Kirjoitin jonkin aikaa sitten suunnitelmastani harjoitella silmän ja käden yhteistyötä ja käden hienomotoriikkaa piirtämällä suoria viivoja ja selkeitä ympyrämuotoja esimerkiksi ruutupaperille. Toissapäivänä tartuin tuumasta toimeen. Hahmottelin muotoja ensin viivottimen ja pyöreiden muottien avulla lyijykynällä ruutupaperille, minkä jälkeen tarkoitukseni oli seurata malliviivoja tussilla vapaalla kädellä piirtäen.

Muotojen piirtely lähti kuitenkin jossain määrin lapasesta, eli en kyennyt tyytymään satunnaisiin abstrakteihin viivoihin ja muotoihin, vaan ryhdyin niin sanotusti hieman nyhertämään. Saatuani malliviivat ja tussausharjoituksen valmiiksi, en voinut vastustaa kiusausta hyödyntää ruutupaperin tarjoamia houkuttelevia mahdollisuuksia ja koitella taas Copic-tussejani.

Värityspuuha osittautui koko homman hauskimmaksi osaksi, mikä ei sinänsä ole yllättävää, koska tehtävän tarkoitus ei alun alkaenkaan ollut olla hauskaa, vaan kurinalaista harjoitusta. Nautin pienten ruutujen säntillisestä värittämisestä aivan luvattoman paljon, mutta perfektionismiperkele yritti taas saada minua otteeseensa, kun huomasin, että olin värittänyt muutaman ruudun väärin - väärin tarkoitti tässä tapauksessa siis säntillisestä shakkiruutukaavasta poiketen. Taklasin pirulaisen kuitenkin näppärästi ja talloin lisäksi sen varpaille värittämällä tahallani lisää ruutuja "väärin". Jos sinulla on ylimääräistä aikaa ja tunnet olosi pitkästyneeksi, niin voit esimerkiksi koittaa etsiä väärin väritetyt ruudut kuvasta. ;)

Mitä itse tussiharjoitukseen tulee, niin sanoisin tuloksen olevan kohtalainen. Viivat ovat paikoin hieman vapisevia ja poikkeavat reitiltään siellä täällä, mutta huonomminkin olisin voinut suoriutua.

Kuitukärkikynä ja huopakynät ruutupaperille, koko A4

Yökyöpeli töhertää jälleen

Ja näin sunnuntain postaus venähti jälleen seuraavan vuorokauden puolelle. Jostain syystä yö on minulle mitä otollisinta työskentelyaikaa.

Leikin taas kerran uusilla Copic-tusseillani. Halusin tällä kertaa kokeilla, miten kynät käyttäytyvät akvarellipaperilla, ja hyvinhän ne käyttäytyivät. Pidin kovasti siitä, miten huokoinen paperi imi väriä. Nautin yleensäkin kovasti paksulle ja huokoiselle paperille piirtämisestä ja maalaamisesta.

Tämänkertainen piirros oli jälleen melkoista improvisointia, kokeilua ja suoraan sanottuna töhertelyä, mutta aihe minulla oli jo korvan takana, minkä vuoksi tällä työllä on nimikin: Moodswings. Kuvan väreihin en ole erityisen tyytyväinen, mutta Copic-värivalikoimani on toistaiseksi niin surkea, että tämä oli kutakuinkin parasta, mitä saatoin saada aikaan. Etenkin tuo punainen on jotenkin kummallisen tunkkainen; kaipaisin enemmänkin raikasta kirkkaanpunaista. Kuvassa esiintyvän naishahmon anatomia meni ihan höpöksi, mutta laitettakoon se tällä kertaa taiteellisen vapauden piikkiin. Kaiken kaikkiaan tämä tekele on minusta aika nolo, mutta tungen itsekritiikille suukapulan ja painan sen kummempia mukisematta julkaise-nappia.

Huopakynät akvarellipaperille, korkeus n. 20 cm

P.S. Tuntuuko sinustakin siltä kuin joku tuijottaisi sinua... tuossa kuvan keskivaiheilla?

Copic-harjoittelua, osa 2: Nyt ei mennyt ihan niin kuin The Joy of Paintingissa

Kuten otsikosta voi päätellä, jatkoin tänään Copic-kynien käyttöön perehtymistä. Uskaltauduin laajentamaan väriskaalaa eilisestä, ja tämän päivän piirroksessa onkin esillä hyvin pitkälti ne värit, mitä minulla tällä hetkellä on käytössäni.

Piirrokseni kohtasi takaiskun heti työn alkuvaiheessa. Piirsin ääriviivat mustalla Deleter-nimisen valmistajan Neopiko-tussikynällä, jonka jäljen taidetarvikeliikkeen myyjä väitti kestävän Copicilla värittämistä leviämättä. Tämän osoittautui kuitenkin hölynpölyksi, sillä musta väri lähti kuin lähtikin leviämään, kun ryhdyin värittämään kuvaa, ja kontaminoi blenderitussini, minkä ansiosta ihon sävystä tuli tunkkainen. Äärivivan leviäminen sotki värejä niissäkin kohdissa, joihin en blenderiä käyttänyt. Olisi pitänyt vain suosiolla maksaa euro enemmän per tussi ja ostaa niitä Copiceja ääriviivaakin varten...

Omat risunsa kuuluu erikseen ostamalleni blenderitussille. Kyseistä välinettä ei paikallisesta taidetarvikeliikkeestä löytynyt Copicin valmistana, mutta myyjä suositteli minulle Letrasetin Flexmarker-blenderiä, joka hänen sanojensa mukaan oli Copicin blenderiä vastaava. No, en tiedä, miten Copic-blender toimii, koska en ole sellaista vielä kokeillut, mutta ainakaan tämä Flexmarker ei ole tähän mennessä tehnyt Copic-tusseilla väritettyihin pintoihin minkäänlaista muutosta, mutta sen sijaan levittää kyllä mustan ääriviivan. Toisin sanoen kyseinen blenderi levitti kuvasta ainoastaan niitä kohtia, joiden ei olisi pitänyt levitä.

Kuvan aiheena kierrätin aiemmin piirtämääni kämäistä pin up-tyttöä, koska rehellisesti sanottuna halusin päästä kuvan suunnitteluvaiheesta helpolla. Piirsin sen siis läpi uudelle paperille ja ryhdyin värityshommiin. Tässä tulos:

Kuitukärkikynä ja huopakynät paperille, korkeus n. 18 cm

Söpöilyä paremman puutteessa

Sain heti tässä haasteen alkumetreillä havaita, että kovin korkealla itsekritiikin tasolla en tähän hommaan voi lähteä. Minulla ei tänään ollut mielessä mitään kovin briljanttia ideaa päivän piirrokseen, joten turvauduin helppoon ratkaisuun: söpöön pin up-tyttöön. Nättejä naishahmojahan on aina kiva piirtää. Itse asiassa piirtelin nättejä naisia nuorempana niin paljon, että jossain vaiheessa suorastaan kielsin itseltäni niiden piirtämisen, jotta tekemiseni ei vallan fiksautuisi yhden ja saman, silloin kliseisenä ja kuluneena näkemäni aiheen ympärille.

Sieviä naishahmoja ei minulla siis ole aikoihin tullut juuri piirreltyä, ja sen huomasin päivän kuvaa piirustaessani - sangen haasteellista nimittäin oli kyseistä kuvaa väsätä ilman mallia. Vaimensin aivoissani epätoivoisesti karjuvan itsekritiikin ja niin sanotusti purin hammasta ja jatkoin piirtämistä. Kovin kauan en kuitenkaan joutunut itseäni kiusaamaan, sillä rupeama keski tuskaisine lyijykynähahmotteiluineen alle tunnin. Lopputulosta katsoessani sekin tosin kuulostaa aika pitkältä ajalta moisen tekeleen tuottamiseen.

Tuumin kuitenkin, että aika on ehkä jo kypsä tähän pin up-tyyppiseen aiheeseen palaamiselle. Naisvartalo on kuitenkin niin läpikotaisin koluttu aihe niin taiteen kuin median ja mainonnankin aloilla, että ihan tasa-arvon nimissä voisin koittaa ryhtyä piirtelemään vaihteeksi mieshahmoja. Siinä minulle onkin haastetta kerrakseen, sillä olen jostain syystä aina kokenut miehen piirtämisen huomattavasti naisen piirtämistä vaikeampana. Mieshahmoistani pyrkii tulemaan omituisen... pökkelöitä.

Noh, oli mitä oli, lievää häpeää tuntien esittelen päivän piirroksen:

Kuitukärkikynä paperille, 19 x 17 cm