"So you wanted to talk about some shades of gray..?"

Sadomasopupu haluaisi jutella kanssasi harmaansävyistä.

Kuitukärkikynä ja huopakynät paperille, koko A3

Liekkipeikko

Eilisen kuvan piirtäminen lipsahti niin myöhälle yöhön, että päätin jättää sen postaamisen tälle päivälle. Siis:

Liekkipeikko

• Mitä tekee: Ampuu tulipalloja ja sytyttää asioita palamaan.
• Pyrkimykset: Ei tarkasti tiedossa. Erään teorian mukaan tarvitsee selviytyäkseen palamistuotteina syntyviä kaasuja.
• Erityiskyvyt: Itsekritiikin täydellinen puuttuminen sekä täydellinen usko omaan omnipotenttiuteen. Mahdollistavat erittäin uskaliaat hyökkäykset ja tekevät liekkipeikosta sitkeän vastustajan.
• Vaarallisuus: Kiusallinen, mutta ei yleensä aiheuta vakavaa vaaraa. Pidä sammutuspeitto lähellä.
• Muuta: Navan kohdalla jalokivi. Sen tarkoitusta ei tunneta, mutta tiedetään, että liekkipeikot ovat hyvin ylpeitä napajalokivistään.

Kuitukärkikynä, huopakynät ja puuvärikynät paperille, koko A4

Purrr..!

Tammikuun sarjispäiväkirjahaaste sujui yllättävän kivuttomasti; itse asiassa niin kivuttomasti, että päätin antaa sarjisprojektini jatkua. Siitä lisää myöhemmin.

Helmikuulle ideoimme Ninnin kanssa aivan uuden haasteen: tarkoituksena on keksiä ja piirtää päivittäin uusi mielikuvitushahmo, josta olisi suotavaa kuvan lisäksi myös kertoa hieman jotain. Ensimmäinen postaukseni on ehkä hieman fuskausta, sillä hahmo ei tarkkaan ottaen ole täysin minun keksimäni, vaan toteutin sen eräälle ystävälleni tämän toiveiden mukaan, minkä lisäksi luonnostelin kuvan jo joulukuussa.

Hahmolle on kuitenkin omassa päässäni kehkeytynyt piirtäessäni ja väritellessäni jonkinlaista taustatarinaa: kyseessä on selvästi yksi Team Purrrlesque -burleskiryhmän viettelevistä jäsenistä...

Kuitukärkikynä ja huopakynät paperille, koko A3

Uuden välineistön sisäänajoa

Tämän kuvan piirtelin jo eilen, jouluaattona, mutta en ehtinyt tehdä siitä blogipostausta. Sain aivan ihanan joululahjan: läjän uusia kuitukärkikyniä ja pastellisävyisen Copic-tussisetin, jossa oli myös blendaustussi. Näitä vermeitähän piti päästä heti kokeilemaan! Piirustelin siis jouluisen illanvieton lomassa samaisen haltiahahmon, joka esiintyi edellisessä postauksessa kännykällä piirretyn luonnoksen muodossa. Tämäkin kuva on piirretty suoraan tussilla luonnostelematta ensin lyijykynällä. Hahmosta tuli monella tapaa hassu eikä se edes osunut ihan keskellä paperia, mutta ai että uusilla kynillä piirtäminen oli mukavaa!

Kuitukärkikynä ja huopakynät paperille, koko A4

Sekotekniikkasäädelmä

Tämän päivän piirros ei tarkkaan ottaen ole pelkästään piirros, vaan myös maalaus. Kuvan aihe on peräisin Facebookista; käytin mallina erään tuttavani profiilikuvaa. Valokuvan värit ja sommitelma miellyttivät silmääni siinä määrin, etten voinut vastustaa kiusausta ryhtyä  piirtämään ja maalaamaan sitä - tosin miksipä minun olisi moista kiusausta tarvinnutkaan vastustaa.

Minun ei ollut tarkoitus kopioida valokuvaa eikä tehdä muotokuvaakaan, mutta alkuperäinen kuva ja sen esittämä henkilö lienee kuitenkin tunnistettavissa. Käytin kuvan tekemisessä kuitukärkikynää, heikkolaatuisia vesivärejä, valkoista akryylimaalia, paria Copic-tussia sekä puuvärikyniä.

Eipä tässä sitten muuta kuin kiitoksia päivän muusalle. ;)

Sekatekniikka, 21 cm x 21 cm

 

Saanko esitellä: korvan!

Eilisen hiljaiselon jälkeen päätin palata tänään jälleen korva-aiheen pariin. Tosiasiassa eilinen ei kuvantekorintamalla varsinaisesti ollut hiljaiseloa, sillä pakersin aiemmin mainitsemani Gemma Teller -aiheisen t-paitaprintin parissa. Uurastukseni liittyi tällä kertaa kuitenkin lähinnä typografisiin seikkoihin, joten en katsonut sen kuuluvan tämän blogin aihepiiriin enkä näin ollen tehnyt aiheesta postausta.

Olen jo jonkin aikaa halunnut piirtää jotain puuvärikynillä ja ajattelin, että nyt olisi sopiva hetki. En ole varmaankaan kymmeneen vuoteen piirtänyt mitään puuväreillä, joten kokemusta voisi sanoa vaikkapa raikkaaksi. Sain muutama vuosi sitten joululahjaksi priiman puuvärisetin, mutta olen käyttänyt siitä lähinnä mustaa väriä. Mitään järkevää syytä tai perustetta kynien käyttämättömyydelle ei ole.

Piirroksen mallina toimi tällä kertaa oma korvani. Korvan hahmottelu sujui jo huomattavasti rutiininomaisemmin kuin aiemmin, mutta väritys tuotti hieman päänvaivaa, mikä tosin oli toki odotettavissa. Huomasin, että tarvitsisin paremman lampun, sillä himmeähkössä, keltaisessa hehkulampun valossa sävyjrn erottaminen oli hieman työlästä.

En valitettavasti loppujen lopuksi jaksanut panostaa kuvaan niin paljon kuin olisin halunnut, sillä aiemmat päivän aktiviteetit olivat saaneet minut melkoisen väsyneeksi. Tällaisen pienen harjoitelman sain kuitenkin aikaan:

Puuvärikynät paperille, korkeus n. 10 cm

R2-D2 goes checkered

Nyt kun tilityspuoli on hoidettu, voinkin siirtyä itse asiaan, eli piirtämiseen. Kirjoitin jonkin aikaa sitten suunnitelmastani harjoitella silmän ja käden yhteistyötä ja käden hienomotoriikkaa piirtämällä suoria viivoja ja selkeitä ympyrämuotoja esimerkiksi ruutupaperille. Toissapäivänä tartuin tuumasta toimeen. Hahmottelin muotoja ensin viivottimen ja pyöreiden muottien avulla lyijykynällä ruutupaperille, minkä jälkeen tarkoitukseni oli seurata malliviivoja tussilla vapaalla kädellä piirtäen.

Muotojen piirtely lähti kuitenkin jossain määrin lapasesta, eli en kyennyt tyytymään satunnaisiin abstrakteihin viivoihin ja muotoihin, vaan ryhdyin niin sanotusti hieman nyhertämään. Saatuani malliviivat ja tussausharjoituksen valmiiksi, en voinut vastustaa kiusausta hyödyntää ruutupaperin tarjoamia houkuttelevia mahdollisuuksia ja koitella taas Copic-tussejani.

Värityspuuha osittautui koko homman hauskimmaksi osaksi, mikä ei sinänsä ole yllättävää, koska tehtävän tarkoitus ei alun alkaenkaan ollut olla hauskaa, vaan kurinalaista harjoitusta. Nautin pienten ruutujen säntillisestä värittämisestä aivan luvattoman paljon, mutta perfektionismiperkele yritti taas saada minua otteeseensa, kun huomasin, että olin värittänyt muutaman ruudun väärin - väärin tarkoitti tässä tapauksessa siis säntillisestä shakkiruutukaavasta poiketen. Taklasin pirulaisen kuitenkin näppärästi ja talloin lisäksi sen varpaille värittämällä tahallani lisää ruutuja "väärin". Jos sinulla on ylimääräistä aikaa ja tunnet olosi pitkästyneeksi, niin voit esimerkiksi koittaa etsiä väärin väritetyt ruudut kuvasta. ;)

Mitä itse tussiharjoitukseen tulee, niin sanoisin tuloksen olevan kohtalainen. Viivat ovat paikoin hieman vapisevia ja poikkeavat reitiltään siellä täällä, mutta huonomminkin olisin voinut suoriutua.

Kuitukärkikynä ja huopakynät ruutupaperille, koko A4

Yökyöpeli töhertää jälleen

Ja näin sunnuntain postaus venähti jälleen seuraavan vuorokauden puolelle. Jostain syystä yö on minulle mitä otollisinta työskentelyaikaa.

Leikin taas kerran uusilla Copic-tusseillani. Halusin tällä kertaa kokeilla, miten kynät käyttäytyvät akvarellipaperilla, ja hyvinhän ne käyttäytyivät. Pidin kovasti siitä, miten huokoinen paperi imi väriä. Nautin yleensäkin kovasti paksulle ja huokoiselle paperille piirtämisestä ja maalaamisesta.

Tämänkertainen piirros oli jälleen melkoista improvisointia, kokeilua ja suoraan sanottuna töhertelyä, mutta aihe minulla oli jo korvan takana, minkä vuoksi tällä työllä on nimikin: Moodswings. Kuvan väreihin en ole erityisen tyytyväinen, mutta Copic-värivalikoimani on toistaiseksi niin surkea, että tämä oli kutakuinkin parasta, mitä saatoin saada aikaan. Etenkin tuo punainen on jotenkin kummallisen tunkkainen; kaipaisin enemmänkin raikasta kirkkaanpunaista. Kuvassa esiintyvän naishahmon anatomia meni ihan höpöksi, mutta laitettakoon se tällä kertaa taiteellisen vapauden piikkiin. Kaiken kaikkiaan tämä tekele on minusta aika nolo, mutta tungen itsekritiikille suukapulan ja painan sen kummempia mukisematta julkaise-nappia.

Huopakynät akvarellipaperille, korkeus n. 20 cm

P.S. Tuntuuko sinustakin siltä kuin joku tuijottaisi sinua... tuossa kuvan keskivaiheilla?

Copic-harjoittelua, osa 2: Nyt ei mennyt ihan niin kuin The Joy of Paintingissa

Kuten otsikosta voi päätellä, jatkoin tänään Copic-kynien käyttöön perehtymistä. Uskaltauduin laajentamaan väriskaalaa eilisestä, ja tämän päivän piirroksessa onkin esillä hyvin pitkälti ne värit, mitä minulla tällä hetkellä on käytössäni.

Piirrokseni kohtasi takaiskun heti työn alkuvaiheessa. Piirsin ääriviivat mustalla Deleter-nimisen valmistajan Neopiko-tussikynällä, jonka jäljen taidetarvikeliikkeen myyjä väitti kestävän Copicilla värittämistä leviämättä. Tämän osoittautui kuitenkin hölynpölyksi, sillä musta väri lähti kuin lähtikin leviämään, kun ryhdyin värittämään kuvaa, ja kontaminoi blenderitussini, minkä ansiosta ihon sävystä tuli tunkkainen. Äärivivan leviäminen sotki värejä niissäkin kohdissa, joihin en blenderiä käyttänyt. Olisi pitänyt vain suosiolla maksaa euro enemmän per tussi ja ostaa niitä Copiceja ääriviivaakin varten...

Omat risunsa kuuluu erikseen ostamalleni blenderitussille. Kyseistä välinettä ei paikallisesta taidetarvikeliikkeestä löytynyt Copicin valmistana, mutta myyjä suositteli minulle Letrasetin Flexmarker-blenderiä, joka hänen sanojensa mukaan oli Copicin blenderiä vastaava. No, en tiedä, miten Copic-blender toimii, koska en ole sellaista vielä kokeillut, mutta ainakaan tämä Flexmarker ei ole tähän mennessä tehnyt Copic-tusseilla väritettyihin pintoihin minkäänlaista muutosta, mutta sen sijaan levittää kyllä mustan ääriviivan. Toisin sanoen kyseinen blenderi levitti kuvasta ainoastaan niitä kohtia, joiden ei olisi pitänyt levitä.

Kuvan aiheena kierrätin aiemmin piirtämääni kämäistä pin up-tyttöä, koska rehellisesti sanottuna halusin päästä kuvan suunnitteluvaiheesta helpolla. Piirsin sen siis läpi uudelle paperille ja ryhdyin värityshommiin. Tässä tulos:

Kuitukärkikynä ja huopakynät paperille, korkeus n. 18 cm

Copic-harjoitus

Tänään kokeilin iltapuhteeksi ensimmäistä kertaa elämässäni Copic-tusseja. Täytyy sanoa, että olen toistaiseksi suhteellisen pihalla kyseisen välineen käytöstä, mutta tekeminen tuntui ihan mukavalta.

Huopakynät paperille, korkeus n. 17 cm