Lauantai-illan tuotos

Hyi olkoon; piirrospuuhissani on näköjään ollut taas jo neljän päivän mittaiseksi venynyt tauko. Asialle ei ole mitään kunnollista selitystä; piirtäminen on kyllä ollut joka päivä mielessäni, mutta silti kaikki päivät ovat täyttyneet jostain muusta, ilmeisesti muka tärkemmästä toiminnasta siinä määrin, että vuorokauden tunnit ovat aina loppuneet kesken, ennen kuin olen ehtinyt aloittaa piirtämistä.

Oli mitä oli, tartuin tänään viimein taas kynään ja liikuin jälleen uuteen suuntaan pois mukavuusalueeltani, nimittäin kasviaiheeseen. En ole ikinä ollut erityisen innostunut kukkien tai muidenkaan kasvien piirtämisestä, mutta olen aina ihaillut taitavaa kasvien kuvaamista. Taitavalla en kuitenkaan tarkoita tässä tapauksessa tarkkaa todellisuuden jäljittelyä, vaan enemmänkin kaunista ja yksilöllistä tulkintaa. Kyseistä lajia haluaisin itsekin oppia.

Valitsin kohteekseni klassisen ruusun, sillä vaikka se kuva-aiheena on suorastaan kliseisen tuttu, on se terälehtisumppuineen kohtalaisen haastava piirrosaihe - ainakin minulle, siis. Piirros on vielä keskeneräinen.

Kuitukärkikynä paperille, koko A4

And now for something completely different

Tänään on vuorossa niin kutsuttua fanitaidetta, vaihteeksi oikealla kädellä piirrettynä. Aiheena on Sandman-sarjakuvasta tuttu hahmo Death, suomennettuna siis Kuolema.

Piirros meni monella tapaa plörinäksi, alkaen vaikkapa siitä, että kuvan hahmo näyttää enemmän Tina Turnerilta kuin mielikuvaltani Kuolemasta. Tosin kyseisellä hahmollahan on tilanteesta riippuen hieman eri näköisiä olomuotoja, joten ehkä tämä Tina Turner-look palvelee jotain omaa tarkoitustaan.

En käyttänyt piirtäessäni mitään mallia, ja sen kyllä tunsi ja huomaa lopputuloksesta. En ole piirtänyt elävää mallia aikoihin eilistä lukuun ottamatta, enkä myöskään ihmisiä mielikuvitukseni varassa, joten asennon hakeminen oli yllättävän vaivalloista ja kankeaa. Minua suorastaan hävettää, miten pahasti taitoni piirtää ihmisiä ulkomuistista on hapertunut. Oli mitä oli, asia ei parane muulla kuin vanhalla kunnon harjoittelulla.

Kuitukärkikynä ja huopakynä paperille, koko A4

Vasen on uusi oikea

No niin, viikonlopun riennot ja näköjään jo maanantaikin on takanapäin, joten aika palata taas piirustushommiin. Oikea ranteeni on edelleen vaivainen, mikä ei sinänsä haittaa minua, koska olen aika tavalla innostunut vasemmalla kädellä piirtämisestä, jota siis jatkoin tänäänkin. Malli oli tällä kertaa elävä. (Ja on edelleen...)

Kuitukärkikynä paperille, koko A4

Vasemmalla jatkuu

Jännetupen tulehdus vaivaa oikeaa kättäni edelleen, joten jatkoin tänään piirtämistä vasemmalla kädellä. Tällä kertaa aiheena vaivainen oikea käteni.

Olen jotenkin itse asiassa nyt tykästynyt aika paljon tänän vasemmalla kädellä piirtämiseen. Se vaikuttaisi olevan erinomaisen tehokas ja terapeuttinen keino laittaa kontrollifriikkiyteni, perfektionismini ja ylenpalttinen pikkutarkkuuteni aisoihin. Koen tämän vasemmalla kädellä piirtämisen jotenkin vapauttavaksi.

Kuitukärkikynä ja huopakynä paperille, koko A4

Vasurilla

Olen oikeakätinen ihminen, ja oikeassa kädessäni on tällä hetkellä jännetuppitulehdus. Tämän viheliäisen vaivan takia katsoin, että tänään oli loistava päivä kiusata itseäni piirtämällä vasemmalla kädellä. Ajattelin, että voisin vaihteeksi piirtää mieshahmon, ja alaston sellainen tuntui oikein hyvältä idealta. Koska potentiaalinen elävä malli oli jo vetäytynyt nukkumaan viereiseen huoneeseen, turvauduin Googlen kuvahakuun ja valitsin kohteekseni ensimmäisen siedettävän ja säädyllisen kuvan jonka löysin.

Prosessista ei ole juuri muuta sanottavaa kuin että se oli samaan aikaan sekä hilpeä että tuskastuttava. Todettakoon, että vasemman käteni hienomotoriikka ei... hmmm... ole ihan parhaassa terässä.

Kuitukärkikynä ja huopakynä paperille, koko A4

Sekotekniikkasäädelmä

Tämän päivän piirros ei tarkkaan ottaen ole pelkästään piirros, vaan myös maalaus. Kuvan aihe on peräisin Facebookista; käytin mallina erään tuttavani profiilikuvaa. Valokuvan värit ja sommitelma miellyttivät silmääni siinä määrin, etten voinut vastustaa kiusausta ryhtyä  piirtämään ja maalaamaan sitä - tosin miksipä minun olisi moista kiusausta tarvinnutkaan vastustaa.

Minun ei ollut tarkoitus kopioida valokuvaa eikä tehdä muotokuvaakaan, mutta alkuperäinen kuva ja sen esittämä henkilö lienee kuitenkin tunnistettavissa. Käytin kuvan tekemisessä kuitukärkikynää, heikkolaatuisia vesivärejä, valkoista akryylimaalia, paria Copic-tussia sekä puuvärikyniä.

Eipä tässä sitten muuta kuin kiitoksia päivän muusalle. ;)

Sekatekniikka, 21 cm x 21 cm

 

Takaisin sorvin ääreen

Joku on saattanut ihmetellä, miksi blogiin nimeltä 'Piirros päivässä' ei ole useisiin päiviin ilmestynyt yhtäkään piirrosta. Totuus on se, että olin jo päättänyt laittaa haasteen toistaiseksi jäihin, sillä minusta todella tuntui, että olin saanut jo niin paljon harjoitusta ja rutiinia piirtämiseen tämän projektin kautta, ettei se enää tällä hetkellä palvellut tarpeitani. Tarkoituksenani on ollut jo hyvän aikaa kirjoittaa postaus, jossa kertoisin siirtäväni haasteen toistaiseksi hyllylle ja perustavani toisen blogin, joka keskittyisi laajempiin ja haasteellisempiin kuvataiteellisiin tuotoksiin, mutta syystä tai toisesta en ole saanut sitä aikaiseksi.

En ole taipuvainen uskomaan yliluonnolliseen, mutta niinkin voisi ajatella, että aikaansaamattomuudelleni oli jokin korkeampi tarkoitus, sillä havahduin tänään siihen, että olen kaikkea muuta kuin saanut riittävästi harjoitusta ja rutiinia piirrustushommiin. Herääminen tapahtui törmättyäni sattumalta internetin ihmemaassa satunnaiseen piirroskuvaan, joka jostain syystä sai minut oivaltamaan, että olen viime aikoina niin keskittynyt piirrustustekniikan hieromiseen, että kuvantuottamiseni on muuttunut varsin kaavamaiseksi ja kankeaksi.

Niinpä päätin niin sanotusti potkaista itseäni peruuksille, ottaa kynän käteen ja jatkaa piirustushaastetta, mutta tällä kertaa uudella otteella: keskittyen vaihteeksi enemmän ilmaisuun kuin tekniikkaan. Joudun myös tekemään edelleen vakavasti töistä liiallisen itsekritiikin päihittämiseksi. Viimeisimpiin postauksiini kuuluva kirjekuoren taakse kieli poskessa piirretty naishahmo on itse asiassa minulta sen kaltainen saavutus, johon minun olisi hyvä jatkossakin pyrkiä. Tänään kuitenkin tällainen naama:

Kuitukärkikynä ja huopakynät paperille, korkeus n. 21 cm