Hiljaa hyvä tulee

Takana on rankka viikonloppu, mutta hieman sain taas edistettyä pari päivää sitten aloittamaani vektoripiirrosta. Tältäpä tämä muuan "old lady" siis tällä hetkellä näyttää:

Vektoripiirros

Edistystä

Jatkoin vektoripiirrosta tänään, mutta läheskään valmista ei vielä tullut. Kuvaan liittyvät tarinoinnit jäävät myös tältä kerralta hamaan tulevaisuuteen, mutta tässä aikaansaannokseni tähän mennessä:

Vektoripiirros

Vektorointia

Saan toisinaan ideoita unissani, ja idea tämänpäiväiseen kuvaan pulpahti mieleeni pari yötä sitten vedellessäni sikeitä. Aloin toteuttaa kuvaa jo viime yönä, mutta valitettavasti olin työskentelyä lopetellessani niin väsynyt, etten enää jaksanut postata sitä blogiin. Teen sen siis tänään.

Jatkoin kuvaa tänäänkin, mutta kuten sitä katsomalla saattaa arvata, se on edelleen kesken. Lukijalle saattaa herätä kysymys, että miten noin yksinkertaisen, muutamasta viivasta muodostuvan luonnoksen aikaansaamiseen voi tuhrautua niin paljon aikaa. No, vastaus piilee siinä, että a) en varsinaisesti piirrä kuvaa, vaan teen sitä tietokoneella vektorigrafiikalla ja b) olen pilkkua viilaava perfektionisti. Vektorigrafiikkaa voi periaatteessa tehdä todella nopeasti, mutta siihen on myös täysin mahdollista saada uppoamaan tuhottomasti aikaa. Koitan huomenna ehtiä kertomaan hieman kyseisestä tekniikasta ja siitä, miksi valitsin juuri sen tämän kuvan toteuttamiseen. Ehkä kuvan aihekin valottuu jo huomenna hieman.

Vektoripiirros

Kissan kehitys

Jatkoin tänään eilistä kissimirriä lisäämällä kuvaan harmaasävyjä. Toimenpide oli hyvin kokeiluluontoinen, sillä sormeni lähinnä syyhysivät päästä testaamaan pelkillä harmaasävyisillä Copic-tusseilla operoimista. Sävyjen lisääminen muutti piirroksen luonnetta merkittävästi - se muuttui mielestäni graafisesta jotenkin maalaukselliseksi. Se, muuttuiko työ parempaan vai huonompaan suuntaan, lienee makuasia.

Huopakynät paperille, koko A4

Maanantaiyön miau

Olin sunnuntaina vaellukselta palattuani niin poikki, että mikään muu kuin syöminen, juominen ja sohvalla röhnöttäminen ei tullut kysymykseenkään. Maisemat Korouoman rotkolaaksossa olivat miellyttävät, mutta tämän päivän piirroksessa en lauantain uumoiluistani huolimatta käsittele pohjoista kasviaihetta, vaan pientä, domestikoitunutta kissaeläintä.

Eläimiä piirtäessäni liikun ehdottomasti mukavuusalueeni ulkopuolella, sillä olen aina ollut kiinnostuneempi ihmisten kuin eläinten piirtämisestä, ja näin ollen eläinten piirtäminen on jäänyt varsin vähälle. Siinä onkin taas yksi alue vallattavana.

Tämän päivän aihe kumpusi eräästä internetin ihmemaassa näkemästäni valokuvasta, jossa oli aivan kertakaikkisen mainionnäköinen kissa. Kissan naama ja olemus herättivät minussa niin suurta hilpeyttä, että koin suorastaan pakonomaista tarvetta piirtää eläimestä kuva. Aikomukseni ei ollut piirtää realistista kuvaa kissasta, vaan karikatyyri, jossa eläimen karaktääri korostuisi samalla tavalla kuin ihmisiä esittävissä karikatyyreissä. Paljon eläimiä tarkkailleet henkilöt tietätävät, että eläimet ovat hyvinkin persoonallisia, toisistaan poikkeavia yksilöitä.

Hahmottelin kuvan ensin lyijykynällä, minkä jälkeen tussasin sen mustalla huopakynällä. Kuva on jokseenkin viimeistelemätön; saatan vielä palata sen pariin esimerkiksi varjostamisen ja värityksen merkeissä.

Huopakynä paperille, koko A4

Taukomeininkiä

Blogissa on ollut hiljaista pari päivää, ja hiljaisuus jatkunee vielä tämän päivän, sillä olen lähdössä vaellusreissulle Posiolle. Tajusin vasta nyt ollessani jo matkalla, että olisin voinut ottaa piirustusvälineet mukaan ja piirrellä jotain luontoaiheista vaelluksen lomassa, mutta nyt kävi näin. Ehkäpä piirrän huomenillalla jonkun kiintoisan kasvin valokuvan pohjalta.

Pikakorva

Jatkoin tänään korva-aiheeseen perehtymistä. Tämänpäiväisen korvan piirsin kahdella eripaksuisella kuitukärkikynällä ilman lyijykynällä hahmottelua.

Tarkoitukseni oli yhdistää tähän työhön pelkistetyn viivavarjostuksen harjoittelu, mutta kuten lopputuloksesta näkee, se ei niin sanotusti mennyt ihan putkeen. Piirtämiseni oli kylläkin tällä kertaa hieman puolivillaista, sillä seurasin samalla tv-ohjelmaa ja pälyilin sivusilmällä malliani, eli vieressäni istuneen henkilön korvaa. Ohjelma oli sen verran kiinnostava, että keskittymiskykyni oli koetuksella.

Kuitukärkikynä paperille, korkeus n. 10 cm