Hirvitys sen kuin jatkuu

Jatkoin eilistä hirvitystä sittenkin vielä kuitukärkikynällä. Tussailin kuvaa aika huolettomasti, koska tiedostin digitaalisen kuvankäsittelyn kaikkivoipuuden, jonka alle piirros seuraavaksi tulisi siirtymään. Virheillä ei näin ollen ollut suurta merkitystä, koska tietokoneella tussiakin voi kumittaa ja pois "kumitetut" viivat saa takaisin armollista CTRL+z-näppäinyhdistelmää painamalla.

Tarkkasilmäinen katsoja saattaa havaita piirrokseen tekemäni muutokset. Kuva etenee päämääräänsä kohti, joskaan en ole ihan varma, kuinka onnistuneesti se sen saavuttaa.

Muutin piirroksesta ottamani kuvan kännykkäni välttävällä kuvankäsittelyohjelmalla  mustavalkoiseksi sekä säädin hieman kontrastia, jotta viivat erottuisivat paremmin, sillä kuva kärsi salamavalon aiheuttamasta heijastuksesta. Asuntomme kiinteä laajakaista ei aina halua toimia, joten joudun toisinaan turvautumaan kännykkääni blogiin postaillessani. Täytyy kylläkin mainita, että ei tämä älypuhelin ihan turha vempain ole.

Kuitukärkikynä paperille, korkeus n. 35 cm

Hyi kauhistus

Tänään piirsin jotain kammottavaa. Vannon kuitenkin, että tämän järkyttävän, katsojassa epäilemättä myötähäpeää herättävän tekeleen olemassaololle on olemassa järjellinen selitys ja jopa tarkoitus.

Tämä kahdelle toisiinsa teipatulle A4-kopiopaperille piirretty hirvitys on itse asiassa vain luonnos, jonka aion skannata ja viimeistellä sekä värittää tietokoneella. Tekeleen lopullinen päämäärä paljastunee jossain vaiheessa.

Kuvasin piirroksen ruskealla, 70-lukulaisella korkkimatolla, jonka rumuus on omiaan kehystämään teosta.

Kuitukärkikynä paperille, korkeus n. 35 cm

Kolmas kerta on kolmas

Palasin tänään vielä kerran samaan aiheeseen, jota olen käsitellyt kahdessa edellisessä postauksessa. Tulos ei ole vieläkään sellainen kuin halusin, mutta puskin työn täällä kertaa joka tapauksessa loppuun. Tällainen siitä tuli:

Kuitukärkikynä paperille, korkeus n. 20 cm

Virheistä oppii... tai sitten ei

No niin, tässä on taas ollut pari päivää hiljaiseloa blogirintamalla, mutta ei siitä sen enempää. Palasin joka tapauksessa tänään saman aiheen pariin, jota käsittelin edellisessä postauksessa. Ja tein saman mokan.

Varjostukset lähtivät taas hallinnasta. Tällä kertaa kuitenkin oivalsin, mistä ilmiö johtui, ja selitys on varsin yksinkertainen: operoin liian paksukärkisellä kynällä.

Minulla on vielä paljon opittavaa...

Kuitukärkikynä paperille

Yritys hyvä kymmenen

Sain viikonloppuna bussimatkalla piirrosidean, jota aloin tänään toteuttaa. Ryhdyin piirtelemään kuvitteellisen henkilön kasvoja mielikuvitukseni varassa ilman mallia, ja plörinäksihän se meni. Piirrustustaitoni on vieläkin sen verran ruosteessa, että realistisen näköisten kasvojen piirtäminen varjostuksineen ei oikein tahdo sujua ilman mallia. Olen aina ollut erityisen kiinnostunut ihmisen kasvojen tutkimisesta ja olen piirtänyt niitä todella paljon, joten olen juuri nyt aavistuksen verran pettynyt itseeni.

Mikä kuvassa meni siis mönkään? Vastaus on: varjostaminen. Innostuin taas kerran hieman liikaa tummien viivapintojen töhertämisestä, joten varjostaminen lähti hallinnasta heti alkusenteillä. Se yhdistettynä siihen, etten ollut kovin tarkkaan miettinyt esimerkiksi nenän muotoa, sai aikaan epämääräisen, hallitsemattomasti leviävän tumman alueen.

Noh, eipä tuo haittaa; kokeilen huomenna uudestaan. Ehkä mallin avulla tällä kertaa.

Kuitukärkikynä paperille

Hetken piirros x 2

Inspiroiduin reissullani piirtelemään kännykän kuvankäsittelyohjelmalla. Piirroksella on tällä kertaa nimikin: "Puheenvuoro".

Digitaalinen piirros

Inspiraatiota riitti vielä toiseenkin kuvaan:

Digitaalinen piirros

Hyvää perjantai-iltaa